Toivepostaus: Unelmista, osa 1

Millaisista asioista unelmoin? Osaanko edes unelmoida? Tästä on toivottu postausta jo pitkään, joten täytän unelmanne ja kerron, mistä oikein haaveilen.

Olen aina kadehtinut ihmisiä, joilla on unelmia. Heitä, joilla on selkeärajaisia, konkreettisia unelmia, joita kohden he ponnistelevat väsymättömästi, koska tietävät että niin heidän vain täytyy tehdä. Minulla ei nimittäin ole tuollaisia unelmia, en osaa unelmoida tuolla konkretian tasolla.

En tiedä mistä unelmattomuuteni kumpuaa. En tiedä, olenko koskaan kokenut että minulla olisi oikeutta unelmoida isoja, kykyä saavuttaa jotakin suurta. Toivoisin, että jonain aamuna herään ja mielessäni on kaiken valtaava varmuus siitä, tässä on minun unelmani, nyt vain pitää hankkia askelmerkit sen saavuttamista kohti. Haaveita minulla tietenkin on, sellaisia epämääräisiä, määrittelemättömiä unelmia. Pienen päänsisäisen kaivelun jälkeen paikallistin kolme keskeistä toivetta:

Unelmoin olevani menestynyt kirjailija.

Tämä on ehkä koko elämäni ainoa konkreettinen unelma, joka on ollut mukanani siitä saakka kun opin nelivuotiaana lukemaan ja kirjoittamaan. Unelman muoto on toki muuttanut muotoaan ajan myötä: ennen halusin olla se suuri ja daideellinen kirjailija, nyt kirjoittamishaaveeni ovat ehkä enemmän sellaisia “olen arvostettu ja New York Timesin bestseller-listalle nouseva fiktion ja täydellisesti kirjoitetun asiaproosan taitaja”, jonka kaunokirjallinen ilmaisu on kirkasta kuin Jonathan Safran Foerilla ja jonka tietokirjat ovat mahtavia elämyksiä kuin Jon Krakauerilla tai A.J. Jacobsilla.

Unelmoin seikkailuista.

Tämäkin unelma kaipaisi enemmän lihaa luittensa ylle. Tiedän, että haluan seikkailla, mutta mitä se oikein tarkoittaa? Tiedän, että tunnen erityisesti olevani kotona Alpeilla, mutta en tiedä onko minusta kiipeilemään tai juoksemaan todella pitkiä matkoja. Ehkäpä se joskus vielä selviää.

Unelmoin elämästä, jossa on sopivassa määrin töitä ja muuta elämää.

Ehkä hieman liittyen haaveeseen kohdassa 1, unelmoin eläväni elämää jossa on optimaalinen työn ja vapaa-ajan tasapaino. Haluan tehdä duunia, mutta sellaista mikä ei aina aja muun elämän edelle tai vie fokusta pois muista asioista. Haluan elää elämää, jossa voi tehdä haastavia työasioita ja kehittyä jatkuvasti, mutta jossa on myös mahdollisuus matkustaa, olla jouten ja keskittyä myös ei-tuottaviin asioihin.

 

Mutta jatketaan unelmista seuraavalla kerralla. Silloin aiheena oudot ja vähän nolostuttavatkin haaveet.

 

Kuvat otti kesän kiipeilykurssilla oppaamme Raph

 

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Vaarantavatko voimisteluseurat lasten terveyden??

Next

Testissä dancehall (+ kokeilu sullekin!)

1 Comment

  1. Liina

    En mäkään oikein osaa unelmoida. Mutta olen tullut hiljalleen siihen tulokseen, että ei kai ole pakkokaan, ei se elämää köyhdytä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén