Dear Eki, olenko normaali vaikka en jaksa ajatella vielä mitä teen jouluna?

Luulin vielä viime viikolla että jouluun on monta viikkoa aikaa. Sitten selvisi että siihen olikin enää viikko. Tämän olisin voinut toki päätellä siitä, että äidin kyselyt joulusuunnitelmista ja lahjahankkeista ovat lisääntyneet päivien myötä.

Mihin tämä syksy on mennyt? Miksi on jo joulu? Ja onko aikuisen elämä tosiaan niin hektistä että ei oikeasti jaksa miettiä mitä meinaa jouluna tehdä? Siltä nimittäin on tuntunut. En ole yksinkertaisesti vain jaksanut miettiä että lähtisikö sitä maailmalle vai menisikö sukuloimaan vai jäisikö vain kotiin. Olen pohdiskellut asiaa teeman tasolla, mutta logistiikan miettiminen on ollut vain yksinkertaisesti liikaa.

Olen potenut huonoa omatuntoa asiasta. Mutta kun juttelin asiasta kavereiden kanssa, tuntui monella olevan samanlainen olo. Pitäisi tehdä päätöksiä joulusta mutta ei vain jaksa. On ollut kaikenlaista. Kauheasti hommaa. Muutakin ajateltavaa. Kertooko se sitten enemmän ajastamme ja sen hektisyydestä vai joulun merkityksestä meille kolmekymppisille, en tiedä. Oli kuitenkin huojentavaa ymmärtää että en ole ainoa, ettei kyseessä ole mikään aivojen laiskuus vaan ihan normaali reaktio kiireisessä arjessa.

Eilen sitten päätin aloittaa jouluun valmistautumisen. Avasin joulukalenterista rästiin jääneet luukut. Laitoin joulukoristeet esiin (missä ei tosin mennyt kauaa, sillä koristeita on vain muutama). Päätin että antaa pyhien mennä omalla painollaan, kyllä jonkun ruokapöytään aina mahtuu.

Joulukoristeiden joukossa on muun muassa edesmenneen Uki-koiran lempilelu, Notre Damesta ja Vatikaanista tuotuja kynttilöitä ja itse neulottuja palloja.

Aikuiselämää ja paljon muuta Instagramissa @lottapumpui

RSS
Facebook
Facebook
Instagram