Millainen on treenitaustani, millaiset ovat tavoitteeni ja mistä haaveilen? Ja millaisia treeniaiheisia somepostauksia vihaan? Muun muassa näistä asioista alla.

1. Treenitaustani

Lapsena harrastin tovin pesäpalloa ja yleisurheilua, kunnes löysin sirkuksen, jonka parissa vietin lähes kaiken vapaa-aikani lukion loppuun saakka. Liikunnan löysin vasta aikuisiällä innostuttuani ensin thainyrkkeilystä, sitten brasilialaisesta jujutsusta ja vapaaottelusta, sitten crossfitistä ja sen jälkeen juoksemisesta. Seuraavaa hurahtamista odotellessa!

Painihommissa joskus miljardi vuotta sitten Lucio Linharesin vapaaotteluleirillä.

2. Treeni-inhokkini

En ole parhaimmillani todella lyhyissä ja intensiivisissä harjoitteissa, kuten spurteissa tai crossfitissä lyhyissä metconeissa. Olen enemmänkin dieselkone, ja monessa voimaliikkeessä ykkös- ja kymppimaksimini ovat melkein samat.

3. Motivaatio nyt

Olen nauttinut juoksemisesta suunnattomasti, ja tuottaa iloa huomata kuinka kunto kehittyy. Samaan aikaan kuitenkin kaipaan voimaharjoittelua ihan vietävästi, ja minua harmittaa kestävyystreenin vaikutukset kropalleni ulkonäöllisesti.

Kun Pyhän tunturimaraton on suoritettu, alan varmasti miettiä mitä seuraavaksi. Miten parhaiten yhdistää se, mikä on keholleni luontevinta (voimailu) ja mitä haluaisin kehoni tekevän (kestävyysurheilu)?

Voi kuinka kaipaankaan lihaksiani.

4. Haaveeni

Haluaisin seikkailu-urheilla. Ja joskus juosta satamailisen, esimerkiksi UTMB:n. Lisäksi haluaisin kokeilla hirmuisen montaa eri lajia, etenkin bmx-pyöräilyä ja ratapyöräilyä, sekä oppia uimaan kunnollisesti. Jatkaa kiipeilemistä. Ja ehkä löytää sen “oman juttuni”, jos sellainen on olemassa.

Yksi tavoite on voittaa pelkojaan. Voitin korkeanpaikankammoni, seuraavaksi pitäisi varmaankin taklata vesikauhu.

5. Tavoitteeni

Lyhyen aikavälin tavoite on tehdä mahdollisimman hyvä suoritus Pyhän tunturimaratonilla elokuussa. Pidemmän aikavälin tavoitteita pitäisi alkaa miettiä. Koko elämänmittainen tavoite on olla vanhana sellaisessa kunnossa että pystyn tekemään kaikkea mitä haluan.

Juokseminen on parasta silloin, kun siihen liittyy retki ja seikkailu.

6. Ennätykseni

Pisin juoksemani matka on 55 kilometriä. Nopeusennätyksiä ei varsinaisesti ole. Voimailussa olen ylpeä kahdesta tuloksesta: lisäpainoleuanvedosta 7,5 kilolla, ja maastavedon kolmosmaksimista 120 kg (joka on samalla ykkösmaksimini kun en ole kokeillut ykköstä vuosiin).

Maastaveto on kaikista liikkeistä parhain, varmaan siksi että olen siinä luontaisesti aika hyvä.

7. Suhtautumiseni harjoitteluun

Muuttunut paljon vuosien varrella. Nykyään se on tavoitteellista tasapainoa muulle elämälle. En osaa vain höntsäillä, ilman ohjelmaa ja tavoitteita en tee mitään.

Välillä vähän hukassa, kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti.

8. Inspiroidun

Olen sarjainnostuja, ja inspiroidun lähes jokaisesta kuulemastani urheilutarinasta jollakin tavalla. Ja koska minulla ei ole urheilutaustaa tai lahjakkuutta, liikutun erityisesti tarinoista joissa joku on aloittanut nollasta aikuisiällä. Mutta vihaan niitä tarinoita joissa joku yhtäkkiä on vain huomannut olevansa jossain jutussa ihan sairaan hyvä, koska minä en ole huomannut samaa.

Parhaita ovat tarinat joissa joku onnistuu siinä missä ei aluksi edes osannut haaveilla onnistuvansa.

9. Some

Iso osa treenaamistani, hyvässä ja pahassa. Haluan kertoa, mitä ja millä tavalla teen, mahdollisimman rehellisesti ja turhia siloittelematta. Minusta on innostavaa seurata millaisia suorituksia muut tekevät, mutta vihaan ihmisiä jotka postaavat “5 minute abs, ei koskaan ole syytä jättää core-treeniä tekemättä vaikka juna-aseman laiturilla, ihanaa maanantaita just sulle” -tyyppistä huttua.

Mäkijuoksuhommissa Paloheinässä.

10. Identiteettini

Treeni-identiteettini on usein hukassa. En koe olevani juoksija, koska en tunne siihen samanlaista tulenpalavaa intohimoa kuin moni muu, vaikka siitä nautinkin. Enkä ole voimailijakaan. Tai urheilija. Onko minulla treeni-identiteettiä ollenkaan?

Liikkumisesta on tullut tärkeä osa kokonaisidentiteettiäni, ei sen performatiivisuuden takia vaan siksi, että se on minulle aidosti tärkeää, monellakin eri tasolla.