Swooh-hurrr. Swooh-hurrr. Swooh-hurrr. Jos ajattelet, että jooga tai juokseminen on meditatiivista, kokeile soutuspinningiä.
Vuoden ensimmäinen tiistai. Vastoin oletuksiani, ei laumaa elämäntapamuutoksen tekijöitä, vain neljä miestä ja minä pienen puutalon viileässä kellarissa.
Swooh-hurrr. Swooh-hurrr. Swooh-hurrr.
Sitä luulee, että soutaminen on helppoa. No ei ole. Jalat, kädet, selkä, kädet, selkä jalat. Rytmi vaihtelee, ja kun keskityt yhteen, muut unohtuvat. Kuin leikkisi pää olkapää peppu polvet varpaat polvet varpaat tuiterissa opiskelijajuhlissa, missä ruumiinosani ovat ja miten niitä liikutetaan?
Selkään sattuu, se väsyi jo. On mennyt kymmenisen minuuttia. Olenko tosiaan tällainen rohjake, vai onko tekniikkani väärä?
Swooh-hurrr. Swooh-hurrr. Swooh-hurrr. Puolen tunnin päästä tajuan, että täällä tosiaan on taustamusiikkia, sitä ei vain ole kuulunut samantahtisen soutamisen aiheuttamalta hurinalta. Pidän, siis todella pidän, hurinasta, siinä on jotain hyvin rauhoittavaa.
Ohjaaja huutaa rytmiä. 22. 26. 20. Sen pitäminen on vaikeaa, mutta se ei estä minua haaveilemasta kirkkoveneen soutamisesta. Näen sieluni silmin hirveää sähläystä, ja päässä alkaa soida Viikatteen laulut rauta-airon pudottamisesta sekä rovastin hukkumisesta järveen.
Aluksi kauhistelin miten jaksaisin yksitoikkoista edestakaisliikettä selkä särkien, mutta tunnin loppuessa olen pettynyt: joko se loppui! Jalat, kädet, selkä, kädet, selkä, jalat, uudelleen ja uudelleen tyhjyyteen tuijottaen. Liekö mitään parempaa!
Avoin soutuspinning Smark:illa tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin. Kahdeksalla eurolla pääsee soutelun lisäksi saunaan ja avantoon.
Vastaa