Vaikka muuten elämässä kannattaa tähdätä korkealle ja osin vähän mahdottomuuksiinkin, on yksi paikka jossa vahva pessimismi on tarpeen: kampaajalla.
Kävin tällä viikolla tukanleikkuussa. Jos ei oteta Chiang Maissa kadunvarressa tapahtunutta ex tempore -henkistä latvojen tasoituskeikkaa, olen viimeksi käynyt kampaajalla varmaan pari vuotta sitten.
Harvoin käydessä tekisi mieli repäistä. Laittaa jotain uutta ja tosi yllättävää. Silti lähdin kampaajalta pois tukka vain parikymmmentä senttiä lyhyempänä ja saman (eli oman) värisenä. Miksi, kysytte? No minäpä kerron:
Kampaajahommissa ei auta mikään muu kuin olla äärimmäisen pessimistinen.
Ensin kannattaa hylätä haaveet. Jos saisin valita minkälaisen kampauksen maailmassa tahansa, minulla olisi samanlainen tukka kuin Yolandi Visserillä: 
Mutta minä en ole Yolandi, eikä tukkamalli oikein ole minua, jos rehellisiä ollaan. Ihailin myös koko tukkareissun ajan kampaajani ihanaa, niskasta siiliksi ajeltua tukkaa. Olen haaveillut piilokaljusta jo vuosia, mutta tiedän, että jos annan vetää puolet näistä harvoista hiuskarvoista pois, lopputulos on jotakuinkin tämä:
Toiseksi on oltava itselleen ja kampaajalleen täysin rehellinen siitä, kuinka ahkerasti jaksaa laittaa tukkaansa. Itse kerron heti alkuun, että en pese usein, ja hoitotoimenpiteistä ainoa on satunnainen harjaus. Tököttejä en harrasta, föönata en osaa. Tukan pitää yltää ponnarille treeni- ja sähellyssyistä. Tämä kaventaa leikkaus- ja värjäysvalikoimaa radikaalisti, mutta se on vain omaksi parhaakseni. Kuinka helpoksi elämä onkaan mennyt, kun ei tarvitse olla värjäämässä ja leikkaamassa koko ajan (eli siis joka vuosi)!
Yleensä kuulemma monet naiset tulevat kampaajalta kotiin itku kurkussa, kun lopputulos ei ole sitä mitä ruusuisissa haaveissaan kuvitteli. Tai viimeistään totuus lyö kasvoille siinä vaiheessa kun kampaajan tekemä föönaus ja käkerrys on pesty pois.
Mutta kuinka astelee pessimisti pois salongista? Tuntien itsensä poikkeuksellisen upeaksi. Olo oli kuin mannekiinilla koko päivän, ja uusi kampaus ilahduttaa edelleen. Pessimisti ei vain välty pettymyksiltä, vaan on äärimmäisen tyytyväinen!
Vastaa