Voisimmeko keskustella hetken siitä, miten p*rseestä päiväunet ovat?!

Päiväunet. Tai varsinkin päikkärit. PÄIKKÄRIT. Yyh. Inhoan jo koko sanaa.

En kerta kaikkiaan tajua ihmisiä, joiden mielestä päiväunet ovat ihana asia. Ne ovat kamala asia. KAMALA!

Ensinnäkin siis se olo, mikä päiväunista seuraa. Päässä pyörii, oksettaa, koko kroppa on ihan nuutunut. Ei puhettakaan mistään virkistymisestä tai pirteydestä!

Toiseksi sitten se ajan haaskuu. Päikkärit ovat pelkkää tuhlausta! Päivällä voisi tehdä jotain, eikä käyttää aikaa nukkumiseen! Yöllä voi nukkua, koska silloin ei voi tehdä hirveästi muuta, ainakaan jos pitää aamulla nousta ylös.

Tiedän, että joidenkin suosikkiasia viikonlopuissa, lomissa ja vapaapäivissä on se, että voi nukkua päiväunet. Minusta tuo on kammottava ajatus. Siinähän menee koko hyvä vapaa hukkaan!

Yritän aina, siis ihan aina, nukkua yöllä tarpeeksi. Kahdeksan tuntia tai mielellään enemmän. Ja juu, olen sen jälkeen väsynyt, joten ymmärrän kyllä siinä mielessä että päikkärit vetoavat.

Ymmärrän myös sen, että joku pitää nukkumisesta. Minäkin pidän siitä erittäin paljon. Mutta päivänukkuminen ei toimi kuten yönukkuminen. Se ei ole kivaa eikä siitä tule parempi olo. En varmaan ole ainoa, joka kokee näin, mutta jostain syystä päikkärit on niitä juttuja, joita ylistetään somessa niinkuin ne olisivat kaikkien öööh märkä päiväuni.

(Kuuluu samaan listaan “touch my butt and buy me pizza” -lauseen ja ananaksen kuvien kanssa. Miksi oi miksi!)

Että voidaanko lopettaa ne meemit siitä kuinka “taking naps” olisi jotain siistiä ja tavoiteltavaa. Näin ei ole! Nuoriso: vältelkää päiväunia! Ne tekevät ihmisestä velton ja huonovointisen laiskimuksen!

Ei mulla muuta tällä kertaa.

P.S. On se kanssa kumma että ihminen ei saa nukkua silloin kuin haluaa.
P.P.S. Ristus ku väsyttää.
P.P.P.S. Aamulla voi esim. ryyppäillä (tai sitten ei).