Voimahommissa, osa 1: Apua, kyykkyni näyttää kauhealta!

Mistä johtuu, kun oma kyykky ei näytä eikä tunnu samalta kuin muilla?

Fiskumpaa kyykkyasentoa hakemassa. Normaalisti nostan painonnostokengissä, kuvassa poikkeuksellisesti littanatossuissa.

Olen viime aikoina juoksemisen lisäksi tehnyt aika paljon perusvoimaa: high bar -takakyykkyä, maastavetoa, sotilaspenkkipunnerrusta. Voimatreeni on älyttömän kiehtovaa, koska se on uskomattoman vaikeaa. Ja monimutkaisempaa kuin miltä se usein ulospäin vaikuttaa.

Itselleni etenkin kyykkääminen on aina ollut melko vaikeaa. Tai oikeastaan tosi vaikeaa. On ollut vaikeuksia löytää oikeaa asentoa, selkä ei meinaa pysyä hyvässä asennossa, kyykky tuntuu väärissä paikoissa. Vuosia luulin että olen vain heikko surkimus, mutta lopulta sitten tajusin, kuinka iso merkitys kehon mittasuhteilla ja mekaniikalla on kyykkäämiseen.

Ennen omia kyykkyvideoita katsellessa iski aina epätoivo: miten se voikin näyttää noin kauhealta! Eihän se ole yhtään sellainen elegantti liike, jossa kyykkääjä ylvään suoraselkäisenä laskeutuu lastinsa kanssa alas ja nousee takaisin ylös. Ei vaikka kuinka yrittäisi. Ja kuinka olenkaan yrittänyt!

Jos joku tulee öyhöttämään, että vain kapea asento ja suora selkä ovat oikea tapa kyykätä, käske painumaan pihalle. Kaikkien mittasuhteet eivät sitä mahdollista. Tässä kuvassa minulla on omaan kehooni nähden turhan kapea asento, mikä tekee kyykkäämisestä hankalampaa.

Reisi- ja sääriluun mitat vaikuttavat valtavasti siihen, miltä kyykkyasento näyttää. Jos olet painiskellut kyykkyasennon kanssa, kannattaa mitata torson, reisiluun ja sääriluun pituus ja kalkuloida niiden suhteellinen osuus kokonaispituudesta. Keskivertoihmisellä reisiluun pituus on noin 23,2 prosenttia kokonaispituudesta, itselläni noin 27. Eli minulla on pitkän ihmisen jalat lyhyen ihmisen varressa. Kun reisiluu on pitkä, kyykkyasento on väistämättä vähemmän pysty kuin lyhyemmän reisiluun kyykkääjällä. Asentoa leventämällä ja nilkan liikkuvuutta parantamalla (pohkeiden ja nilkan mobilisaatio + painonnostokengät) pitkäreitisen asennosta saadaan pystympi, mutta standardoidun “kaunista” siitä ei tule.

Viime viikkoina olen yrittänyt tietoisesti leventää kyykkyasentoa ja etsiä omalle kropalle luontaisempaa ja hakea parempaa tuntumaa pakaroihin. Välillä turhauttaa, että sarjapainojen kasvattamisen sijaan joutuu hinkkailemaan asentoa, mutta uskon siihen, että kun liike saadaan omien raamien sisällä paremmaksi, alkaa tulla tulostakin.

 

*Muistuttaisin taas, että en ole mikään asiantuntija. Enkä vahvakaan. Vielä. Syvällistä ja asiantuntevaa tietoa kehon mittasuhteista kyykätessä saa Lihastohtorilta.

**Oli niin paljon asiaa, että päätin pätkäistä postauksen pieneksi sarjaksi. Seuraavassa osassa käsitellään eri perusvoimaliikkeiden suhteita – eli mitä tehdä kun on Hulkin voimat maastavedossa mutta vauvapainoissa kaikessa muussa.

 

Lisää voimailuajatuksia:
Voimailu on henkinen laji 
Voimailu on henkinen laji, vol 2 (eli päiväni He-Manina)

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Meduusan verkossa 1/2018

Next

Usko bloggaajaa, bloggaaja tietää!

2 Comments

  1. MMinne

    Mistä tuo reisiluu suurinpiirtein mitataan? Epäilisin, että meikäläisellä on tähän liikkeeseen hyvät mittasuhteet, kun jalat on lyhyet ja selkä piiiiitkä..

    • Lotta

      Mittaaminen tosiaan on aika haastavaa, kun ei pääse sisuksiinsa! Lihastohtorin postauksesta voisi löytyä lisää tietoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén