Venyttelyjeesus tässä terve! Halusin vain tulla kertomaan teille että minä olen venytellyt lähestulkoon joka päivä viimeisen vuoden aikana (tai no ainakin tosi ison osan päivistä). En tiedä olenko muuttunut kaiken tämän venyttelyn myötä yhtään venyvämmäksi, mutta olen ymmärtänyt että se ei olekaan tässä asiassa se pointti.

Venyttely on nimittäin tehnyt todella hyvää pääkopalle.

Olen aina välillä yrittänyt ylläpitää jonkinlaista meditaatiorutiinia, siinä muutaman päivän jälkeen epäonnistuen (tai meditaation aikana nukahtaen). Nyt olen tajunnut, että säännöllinen varttitunnin venyttely aamuisin on minun meditaatiohetkeni. Sen sijaan että istuisin paikoillani ja keskittyisin siihen että yritän olla liikkumatta, liikun ja hengitän ja jos maltan ja ehdin, köllöttelen vielä tovin lattialla ennen muihin aamutoimiin ryhtymistä.

Venyttely tuntuu niin mukavalta henkisesti, että olen alkanut välillä venytellä myös iltaisin. Yllättävän usein vain lopsahdan sohvalta joogamatolle (pro tip: kehonhuolto lisääntyy eksponentiaalisesti kun lopettaa välittämästä estetiikasta ja jättää jumppamatot, putkirullat ja muut keskelle lattiaa valmiiksi) ja teen jotakin yksinkertaista. Muutaman alaspäin katsovan koiran, pari hengitysharjoitusta, tai vaikka vain venyttelen lonkkia ja pakaroita telkkaria katsellessani tai kirjaa lukiessani.

Pitää vain toivoa, että nyt kun pää on innostunut harjoituksesta, kroppa tulee jossain välissä mukana. Tuntuu nimittäin vähän lannistavalta että kaiken tämän ähertämisen jälkeen on edelleen päiviä jolloin en saa sormenpäitäkään lattiaan eteentaivutuksessa.