Vaatteesi kertovat että vihaat kroppaasi

Miksi nainen ei voi voittaa, puki tämä päälleen mitä tahansa?

Kuten ehkä tiedätte, suosin pukeutumisessa melko yksinkertaista ja mukavaa linjaa. Kotona vedän collegehousuissa tai pyjamassa, ulkomaailmaan lähtiessä sonnustaudun normaalisti farkkuihin ja neuleeseen.

Mukavuuslinjasta poikkeava pukeutuminen herättää siis aina huomiota. Erään juhlatilaisuuden kunniaksi sonnustauduin minihameeseen, ja sain tämän hyvää tarkoittavan mutta paljon maailmastamme paljastavan kommentin:

“Miksi sinä et pidä hameita useammin? Sinullahan on niin upeat sääret!”

Kuvan hame liittyy tapaukseen.

Niin. Kyllä minä tiedän että minulla on tosi hyvät sääret, hieman lyhyenpuoleiset koivet kenties, mutta hienot reidet ja muhkeat pohkeet, joita miespuolinen vakihierojani kadehtii ja joiden vilkuttua blogissa tai Instagramissa saan viestejä pohjepervoilta (Terkkuja! En edelleenkään aio lähettää teille kuvia, mutta viestinne lämmittävät mieltä yhtä kaikki!). Se, että en pidä hameita, ei tarkoita sitä että vihaisin ruumistani vaan sitä, että en jaksa pitää hameita. Hameet ovat vaivalloisia, niissä on vaikea pyöräillä ja istua satulatuolissa, ja niiden kanssa täytyy pitää sukkahousuja, maailman ikävimpiä ja rikkoutumisalttiita vaatekappaleita.

Tämä ei ole mikään ainutlaatuinen kokemus. Minulta on kysytty, miksi ihmeessä pidän isokokoisia paitoja, koska minullahan on oikein kiva kroppa. Tai miksi olen valinnut pukea ylleni pussimallin housut, vaikka minulle sopisivat pillifarkutkin. Kommentoijat tarkoittavat kyllä varmaankin ihan hyvää, mutta paljastavat hyvin sen, miten suhtaudumme naisten pukineisiin. Ja on toki niitäkin, jotka ovat vain hirveitä nuijia: kun puhuimme aiheesta Teräsmeduusat-kollegojen kanssa, yksi paljasti erään deitin suorastaan ilahtuneen, että säkittävän neuleen alta paljastuikin hoikka kroppa! Ilmeisesti iso neule oli huolestuttavasti indikoinut, että sen kantajan painoindeksi saattaisi olla yli normaalirajojen. Eli iso vaate = peittää läskiä.

Naisen pukeutumisvalinnat ovat loppujen lopuksi aikamoinen catch-22: jos pidät peittäviä vaatteita, et ilmeisestikään pidä vartalostasi. Ja jos sitten laitat vartalonmyötäistä, se todennäköisesti kielii siitä, että yrität peitellä epävarmuuttasi kiinnittämällä kanssaihmisten huomion maalliseen tomumajaasi. Eikä sekään oikein auta, että pidät tyköistuvia vaatteita ja sitten kerrot pitävästi kropastasi. Sehän vasta pinnallista ja koppavaa onkin! Laittaisit enemmän vaatetta päälle!

 

 

 

Previous

Toiveuusinta: Laturaivo

Next

Peruna kerrallaan

4 Comments

  1. Inexplicable

    Kyse on myös yksilöllisistä eroista, ja kommentoijan henkilökohtaisista mieltymyksistä. Esim. itse tahdon naiseni pyjamassa, verkkareissa tai lököttävissä vaatteissa riippumatta siitä, millainen hänen vartalonsa on. Myös kunkin hetkinen muoti vaikuttaa; kun on muodissa tyköistuvammat vaatteet, saatetaan yllättyä, kun joku ei pukeudukaan sellaisiin. Oman, jokseenkin tosin suppeahkon, elämänkokemukseni perusteella en tahtoisi uskoa kyseessä olevan ainakaan pelkästään seksistisen tai esineellistävän asenteen.

    • Lotta

      Ei välttämättä ole esineellistäviä asenteita, mutta jotain outoja taustaoletuksia siellä voi olla, jos oletus on että jos ei pidä hametta, täytyy vihata sääriään 😀

  2. MUTTA! Minulla on pro-tip liittyen sukkahousuihin: kun niitä joskus kuitenkin ehkä pitää pitää, tai tulee pitäneeksi, kannattaa ihan heti tilata Lontoosta vielä ennen Brexitiä Heistin sukkiksia. Ne on oikeasti just niin hyviä kuin mitä mainoksissa sanovat.

    (Kun kiskoin ekat Heistini jalkaan, aloin melkein itkeä. Se tuntui niin ihmeelliseltä kaikkien niiden valuvien, inhottavien ihan-sama-miten-kalliiden kidutusvälineiden jälkeen.)

    Rakasta kroppaasi. Älä ikinä pidä huonoja sukkiksia.

    • Lotta

      Ooh, kiitos vinkistä! Oon nähnyt niitä mainoksia mutta en uskonut että voisivat olla oikeasti niin hyvät. Mutta nyt voi olla pakko kokeilla…

Vastaa käyttäjälle Liina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén