Tänään vietetään yrittäjän päivää. Sen kunniaksi muutama asia, jonka olen oppinut suhteellisen tuoreena yrittäjänä.

1: Tee, älä mieti

Rupesin yrittäjäksi vähän puolivahingossa. Ajatus yrittäjyydestä oli kutkutellut mielen perukoilla jo pidempään, mutta en ollut oikein tehnyt asialle mitään, odotellut vain sitä kuuluisaa parempaa hetkeä ja arastellut lähteä pois hyvän kuukausiliksan ja luontoisetujen pehmittämästä kuplasta.

Kun sitten viime syksynä sain yllättäen lähtöpassit eräästä työpaikasta ja pääsin puolen vuorokauden varoitusajalla pohdiskelemaan mitä hemmettiä aion elämälläni tehdä, tajusin että en ainakaan mennä ihan heti takaisin töihin-töihin. Eipä siinä muuta kuin yritystä virittelemään!

En loppujen lopuksi miettinyt asiaa sen kummemmin. Tein liiketoimintasuunnitelman, jonkinlaiset laskelmat ja rekisteröin yrityksen, jonka nimeksi tuli Whole Lotta Hustle. Oma tilanteeni oli toki siinä mielessä etuoikeutettu, että säästöjen ja aikaisempien duunien kautta saatujen verkostojen ansiosta yrittäjäksi hyppääminen ei ollut mikään älytön riski. Lisäksi digityöläisenä ainoat alkuinvestointini olivat uusi läppäri, muistikirja ja pari kynää sekä kotisivujen hosting.

Omaa tyyliäni yrittäjänä voisi kuvailla sanaparilla “männessä näkköö”. En ole suunnitellut ja speksaillut asioita kovinkaan pitkälle, antanut vain hommien rullata omalla painollaan.

Ja rullanneet ne ovatkin! Arki on nyt muodostunut palapeliksi erilaisia pidempiaikaisia projekteja ja yksittäisiä keikkoja. Entisistä asiakkaista, muista verkostoista ja hämmästyttävän paljon myös suositusten perusteella olen saanut liudan tosi kiinnostavia asiakkaita, aina outdoor-alan pikkufirmoista kansainvälisiin pörssiyhtiöihin. Jokainen päivä on erilainen ja joka päivä saa sukeltaa erilaiseen aiheeseen, ja se on minusta tässä ehdottomasti parasta.

Yrittäjyyttä miettiviä kehottaisin pistämään toimeksi eikä jäämään liian pitkäksi aikaa suunnitteluvaiheeseen. Olen sivusta seurannut, kuinka muutama tuttu on viettänyt kuukausitolkulla yritystoimintaa suunnitellen ja erilaisia post-it-lappuviritelmiä päivästä toiseen askarrellen, mutta puuhasteluun ei kannata tuudittautua. Jossain välissä on vain pakko pistää töpinäksi, eivätkä suunnitelmat kuitenkaan toteudu prikulleen.

2: Ajasta on tullut entistä arvokkaampaa

Yrittäjänä aikaan suhtautuu eri tavalla. Aika muuttuu arvokkaammaksi. Kun on oman aikansa ja laskutuksensa herratar, ei hirveästi innosta istua tuntitolkulla palavereissa joista ei jää käteen mitään, kun ajan voisi käyttää laskutettavaan työhön tai rehelliseen joutenoloon.

En ole pitänyt kirjaa työmääristäni, mutta perstuntumani sanoo että teen tuntimääräisesti vähemmän töitä kuin palkkatöissä, joissa työpäivä kesti vähintään sen 7,5 tuntia ja ihan liian usein reilusti sitä enemmän. Toisaalta yksin töitä tehdessä kuusi tuntia töitä on usein kuusi hyvin intensiivistä tuntia töitä, kun erilaiset sisäiset palaverit ja sosiaaliset hommat jäävät välistä.

Ennen yrittäjäksi ryhtymistä luulin, että eniten mielen päällä olisi raha. Mutta lopulta se on ollut aika. On mietittävä kuinka paljon töitä ehtii/jaksaa/haluaa ottaa, kuinka suunnitella viikkonsa, milloin pitää lomaa. Raha seuraa ajan perässä, ainakin tällaisessa uusmediahommassa.

3: Vapaus koukuttaa nopeasti

Vaihtelevuuden lisäksi nautin erityisen paljon vapauden tunteesta ja oman vireystilan mukaan työskentelemisestä.

Vaikka arki nyt rullaakin melko samalla tavalla kuin palkansaajana, eli teen töitä yleensä maanantaista perjantaihin, vapauttavalta tuntuu pelkkä ajatus siitä, että halutessani voin vain sanoa heipat jollekin epäkiinnostavalle projektille. Tai vaikka koko bisnekselle ja painua säästöjeni turvin pariksi vuodeksi jonnekin hevonkuuseen! Pelkästään tunne siitä, että pystyy hallitsemaan omaa työntekoaan, riittää usein.

Vapaus myös koukuttaa nopeasti. Se on tuntunut niin hyvältä, että kun pari kertaa on pyydetty takaisin kiinnostaviinkin kokopäiväisiin palkkatöihin, pelkkä ajatus paluusta palkansaajaksi on saanut kurkun kiristymään.

Vapaus vaatii toki myös rajanvetoa. On oltava fiksu oman ajankäyttönsä suhteen ja kieltäydyttävä hommista jos niille ei ole aikaa sekä tiedettävä missä asioissa voi oikeasti olla asiakkaalleen avuksi ja jätettävä muut hommat muille. Ymmärrettävä, millaiset keikat kannattaa ottaa vastaan ja mille sanoa kiitos mutta ei kiitos.

Mitä minä sitten teen?

Olen vasta oman yrittäjäntaipaleeni alkupuolella, ja opittavaa ja käänteitä on taatusti edessä. Viime kuukausien hommat ovat olleet melkoinen sillisalaatti, ja pidemmän aikavälin tavoitteena on suunnata omaa tekemistä strategisempiin projekteihin ja haastavampiin sisällöntuotannon keisseihin.

Hieman uudenlaista arkea on myös luvassa siksi, että lähdin osakkaaksi urheilumarkkinoinnin firmaan, jonka kanssa ollaan kovaa höökiä menossa kohti ensimmäisiä isoja projekteja.

Whole Lotta Hustlesta on muodostunut yhden naisen viestintätoimisto, jonka erityisalaa on monimutkaisten kokonaisuuksien palasteleminen tiiviiksi ja helposti ymmärrettäviksi paketeiksi. Noin niin kuin osapuilleen. Viime kuukausina olen muun muassa:

  • vetänyt workshopeja tarinankerronnasta
  • konseptoinut ja kaupallistanut sisältöjä
  • kiteyttänyt ydinviestejä ja hionut vastuullisuusviestinnän kärkiä
  • kirjoittanut artikkeleita, blogikirjoituksia, oppaita, tiedotteita ja uutiskirjeitä suomeksi ja englanniksi
  • suunnitellut infograafeja
  • suomentanut kaksi kirjaa ja kääntänyt sisältöjä useammasta kielestä
  • kehittänyt viestintää, ostopolkuja, uutiskirjeitä, verkkokauppaa ja jos sun vaikka mitä

Jos kiinnostaa tietää lisää, Whole Lotta Hustleen voi tutustua täältä.

Olen saanut Instagramissa paljon viestejä ihmisiltä, jotka harkitsevat yrittäjäksi ryhtymistä. Heille sanoisin että siitä vain, jos vain on jonkinlainen mahdollisuus pärjätä taloudellisesti ja hyödyntää omaa osaamistaan! Aina voi yrittää!

Yrittäjän arkea Instagramissa: @lottapumpui

RSS
Facebook
Facebook
Instagram