Urheilu kuluttaa (muutakin kuin kaloreita)

Olen viime päivät pohtinut todella paljon urheilua ja kuluttamista. En siis kaloreiden kuluttamista, vaan ensisijaisesti rahan. Kuinka paljon rahaa pistän treenaamiseen? Kuinka paljon siitä on tarpeellista ja kuinka paljon hutiostoksia? Kumpi vie, kulutus vai urheilu?

Tämä kelailu lähti siitä, kun sain Gummerrukselta luettavakseni Julia Thurénin kirjan Kaikki kuluttamisesta. Olen jo pitkään ihaillut Julian no-nonsense-tapaa puhua rahasta. Lisäksi toivon että pystyisin itse tiivistämään tärkeimmät pointtini yhtä hienoon iskulauseeseen: “Älä osta mitään turhaa paskaa.”

Kaikki kuluttamisesta on kirja, jota lukiessa tuntui vähän siltä kuin olisi fiksujen kavereidensa kanssa baarissa paasaamassa rahasta ja kuluttamisesta. Välillä puhutaan rakenteista, sitten taas yksilöstä, omista ostoksista hypätään ongelmitta pohtimaan Bourdieun pääomatyyppejä.

Olen itse rahankäyttäjänä melko tolkullinen paitsi yhdessä asiassa: treenaamiseen kuluttamisessa.

Saatan ämpyillä ehjien farkkujen ostamista kuukausikaupalla, mutta jos hankinta liittyy urheilemiseen, voin ostaa tarpeelliseksi kokemani tavaran tai palvelun sen ihmeemmin finansseja miettimättä. Kuten vaikka useamman tuhannen euron hintaisen polkupyörän ja kaikki siihen tarvittavat hööbelit (Fun fact 1: mitä parempi pyörä, sitä vähemmän siinä tulee osia mukana. Esimerkiksi polkimet eivät kuulu yleensä pyörän hintaan, joskus eivät renkaatkaan.) Tiedostan, että kulutukseni on hieman sporadista. Kampaajalla käynti tai meikkaaminen? Silkkaa ajan ja rahan hukkaa! Jäsenyys melontaseuraan, jota käytän ihan maksimissaan kerran kuussa ja vain kauniilla säällä? Rahapussi auki!


Treenaamiseen liittyvä kulutus on petollisen helppo perustella

Kaikenlainen urheiluun liittyvä kuluttaminen on hirmuisen helppo perustella, koska hankinnat ovat välineitä itsensä toteuttamiseen, kunnossa pysymiseen ja erilaisten tavoitteiden saavuttamiseen.

Osaksi näissä kulutusvalinnoissa on kyse siitä, että tarkoituksenmukaiset kamat tekevät oikeasti treenaamisesta mukavampaa ja monesti myös turvallisempaa.

Mutta missä menee raja tarpeellisen ja turhan paskan välillä? Otetaan esimerkiksi maastopyöräily. Ilman kunnollista kypärää ei tietenkään kannata mennä rytyyttämään kivikkoon. Maastopyöräilykengät tuovat ajamiseen turvaa ja tuntumaa, mutta alkuun pääsee ilmankin. Sitten tulevat polvisuojat, hanskat, kyynärsuojat, housut, paidat, takit…

(Tässä vaiheessa on ihan aiheellista pysähtyä ja todeta että kyllä, minäkin teen kaupallisia yhteistöitä varuste- ja vaatebrändien kanssa, esimerkiksi juuri maastopyöräilyn tiimoilta. Mutta jos asioista ei saisi puhua ilman että on niihin vähän ristiriitainen suhde, puhuisimmeko ikinä yhtään mistään?)

Itse määrittelisin “turhan” tässä treenikontekstissa epätarkoituksenmukaiseksi tai ylimääräiseksi. Ja sitä on vaikea määritellä toisen puolesta: voi aivan hyvin juosta isoisän vanhassa collegeasussa, mutta jos juoksee vaikka viisi kertaa viikossa, voisi olla tarkoituksenmukaisempaa hankkia vähän hengittävämpää rompetta, ja ehkä kahdet treenirintsikat, jos ei halua laputtaa menemään hikipetterinä.


Vaatteet on myös aatteet

Julia nostaa kirjassaan esiin yhteenkuuluvuuden tunteen yhtenä kuluttamisen syistä. Tunnistan tämän myös itsessäni. Ihmisenä, joka tuntee oikeastaan aina olevansa vähän väärässä paikassa, oikeanlainen varustus auttaa kokemaan että olen ansainnut olla tässä paikassa. Fake it ’till you make it.

Ongelmaksi kuluttamisen kannalta muodostuu se, että niitä paikkoja vain on tosi monta. Kun minulla on Salomonin juoksuliivi ja Buffin lippis, näytän kuuluvani polkujuoksijoihin. Jos taas minulla on Nanot jalassa ja Gymnationin t-paita päällä, signaloin olevani crossfittaaja. Ja niin edelleen. (Tosin itse olen liian sniidu ostaakseni Gymnationin paitaa ja käyn treeneissä vuoden 2015 Winter War -kisoista saamani tuomaripaita päällä. Aikamoinen win-win: signaloin kuuluvani joukkoon JA hyvesignaloin käyttäväni saamani vaatteet ihan loppuun!)

Harrastuksiin liittyy aina hirveästi erilaisia kirjoitettuja ja kirjoittamattomia periaatteita, ja hämmentävän moni niistä liittyy materiaan. Maastopyöräillessä ei “saa” olla maantiepyöräilystä tuttuja kireää ajoasua (paitsi jos ajaa XC:tä, mutta silloin pitää myös olla lukkokengät eikä flättikenkiä), noin niin kuin esimerkiksi. Toinen merkki on skenessä inessä olevien mielestä paras, ja toinen ulkopuolisen silmin about samanlainen ihan paska.

Yhteenkuuluvuuteen liittyy aina väärin tekemisen pelko, ja tämä heijastuu myös kulutusvalintoihin. Etenkin kun vaihtoehtoja on tarjolla lähes määrättömästi, ei ole ihmekään jos jokainen kaipaa muilta hyväksyntää omalle valinnalleen. Välillä tämä varmaan purkautuu siinä, kuinka raivokkaasti ihmiset ovat valmiita puolustamaan omaa valittua tuotemerkkiään, aivan kuin kanssaihmisen päätyminen toiseen merkkiin olisi hyökkäys omaa identiteettiä kohtaan. Käykää vaikka seuraamassa kuinka kuumeista keskustelu esimerkiksi “parhaista lenkkareista” on somen eri foorumeilla. Siellä tossu ei tosiaankaan ole pelkkä tossu.


Tapahtumat kuluttavat sekä omia että pallon resursseja

Liikkumishurahduksen yksi varsin näkyvä kulutusmuoto on matkustaminen erilaisiin tapahtumiin ja kisoihin.

Esimerkiksi polkujuoksukisaan osallistuminen voi olla useamman sadan euron paukku: ota vapaata töistä että ehdit perille hyvissä ajoin, aja autolla tai lennä, vuokraa mökki, istu kisan jälkeinen päivä Selvän pyyn terassilla kaljaa juoden ja muita kannustaen (viimeisestä kohdasta en luovu!). Laskematta mukaan toki ennen tapahtumaa hankittuja varusteita, treeniohjelmaa, osallistumismaksua ja sensellaista. Kisoissa käyminen on hieno elämys, mutta vaatii aikamoisia resursseja. (Toisaalta ne tuovat paljon tuloja paikallisille yrittäjille, että yritä tässä sitten luovia…)

Kisat ja tapahtumat ovat mahtavia, mutta niiden ympäristökuormitus voi olla mittava. (Fun fact 2: Urheilukisojen hiilijalanjäljestä leijonanosa tulee fanien matkustamisesta ja majoittumisesta, jopa Formuloissa.)
En odota keneltäkään ekojeesustelua ja täydellisyyttä, mutta on hieman ristiriitaista olla yhtenä perjantaina ilmastolakossa ja seuraavana viikonloppuna pyrähtää lentokoneella Etelä-Eurooppaan juoksemaan joku kiva katumaraton.

Yhä useammassa tapahtumassa otetaan ympäristöasioita huomioon, mutta esimerkiksi oman liikkumisen kompensoiminen pitäisi tehdä paljon helpommaksi. (Tässä kohdassa on pakko myöntää että en ole hyvistä aikeista huolimatta kompensoinut omaa Lapin-reissuanikaan vaan ajellut dieselpakulla kuin huolta huomisesta ei olisikaan.)

Miten luovia liikkumisen kulutuskarikossa?

Mitä sitten pitäisi tehdä? Jättää liikkumatta että ei tulisi kuluttaneeksi? Ei tietenkään.

Itse suosin maltillista aloitusta, sekä itse treenaamiseen että varustehankintoihin. Ensin kannattaa makustella että onko tämä minun juttuni. Onko alkeiskurssille pakko hankkia varusteita (usein ei ole) tai voiko ne lainata ensi alkuun joltakulta muulta?

Hanki oikeasti tärkeät tavarat (kuten se kypärä!) mutta harkitse muita ja osta tarpeeseen. Tutki millaiset varusteet tekevät treenaamisesta oikeasti parempaa/turvallisempaa/mukavampaa/mielekkäämpää, kysy muilta neuvoa (omalla vastuulla ja nettihuutelijoiden riskillä) ja harkitse myös käytettyä. Jos teet hutiostoksen tai lopetat, pistä tavarat kiertoon (mikään ei ole surullisempaa kuin kahdeksatta vuotta vaatehuoneessa roikkunut urheiluvaruste muistuttamassa että et sitten saanut tätäkään pidettyä yllä).

Pidä omat rajasi, mitä tulee rahan tai muiden resurssien kuluttamiseen. Jos itsellä ei ole rahaa lähteä ryyppäämään Selvään pyyhyn juoksemaan tunturiin, ei ole pakko mennä. Ja anna myös muille tilaa kuluttaa omalla tavallaan.

Älä tee oletuksia, että muilla on mahdollisuuksia tai halua kuluttaa samoihin asioihin kuin sinä.

Äläkä ainakaan tahallaan aiheuta muissa pahaa mieltä haukkumalla toisen hankintoja netissä, että oletpas ostanut ihan vääränlaiset ja väärän merkkiset pyörälaukut (noin niin kuin melkein-hypoteettisena esimerkkinä).

// Treeniä ja paasaamista Instagramissa: @lottapumpui //

Previous

Maastopyöräilyn varusteet: opas aloittelijalle

Next

Polkujuoksu – usein kysytyt kysymykset

5 Comments

  1. Paula

    Olipa monta hyvää pointtia, joita ei omassa elämässä aina tule mietittyä, kun koen kuluttamisen urheilulliseen vapaa-aikaan vain yleisesti hyväksyttävänä asiana.

    ”Uudet treenivaatteet – jee!”
    ”Totta kai lähden mukaan tapahtumaan/kurssille/retkelle, maksoi mitä maksoi.”
    ”Ah, tää motivoi niin lajissa x eteenpäin!”
    ”Varusteista ei tingitä!”

    Ja sitten kun niitä lajeja ja mielenkiinnon kohteita on helposti innostuvalla ihmisellä paljon 🎿⛷🤸🏼‍♀️🧘‍♀️🏄‍♀️🚣‍♀️🚵‍♀️🏕. Ongelmia tulee myös treenikamojen säilyttämisessä jne. Mutta joo, mulla on Julian kirja vielä kesken, joten pohdinta ja konkreettisempi toiminta toivottavasti vielä jatkuu asian tiimoilta, heh.

    Yritän kuitenkin (sen lisäksi että olen budjetoinut kuukausitasolla 100-200 € pelkästään urheilukamoihin 🙈) suosia lähitapahtumia, kierrättää kamoja ja vaatteita, lainata ja vuokrata edes joitakin kamoja ja hillitä itseäni urheilukaupoissa ja netin äärellä: ihan kaikkea ei ole pakko ostaa varsinkaan hetihetiheti. Joka lajiin ei myöskään tarvitse olla omaa takkia tai varustetta, vaan vähemmälläkin pärjäisi. Mutta paljon on vielä tässäkin asiassa itsellä järkeistettävää!

    • Lotta

      Joo, urheiluvarusteiden säilyttäminen on sitten oma lukunsa (terveisin nimimerkki kaksi polkupyörää olohuoneen katseenvangitsijoina), ensin hankkii maastopyörän ja sitten pitääkin ostaa pakettiauto ja omakotitalo 😅

  2. Heidi

    Todella hyvä ja tärkeä kirjoitus! Siinä missä henkkamaukan bilepaitaa ei (ainakaan minun mielikuvissani) kehtaa enää ostaa kukaan (yli kakskymppinen?), treenivaatteita ostellessa ei sama maailmantuska paina. Toisaalta treenivaatteissa tulee lähes poikkeuksetta ostettua laatua, ja ne myös käyttää aika lailla loppuun, mikä tekee tilanteesta vähän kestävämmän. Mutta tarvitsenko todella neljänsiä ulkoiluhousuja metsälenkkikäyttöön?

    Suurempi pohdinta itselläni on retkeilyvarusteiden kanssa. Tiedän, että käytän makuualustaa ja retkikeitintä enintään 2–3 krt vuodessa, joten lainakamppeet olisi paljon järkevämpi valinta. Mutta tiedän myös, että jäisi ne vähätkin ex tempore -retket tekemättä, jos ensin olisi se lainasäätö. Ehkä ratkaisu olisikin tarjota omia kamppeita lainakäyttöön muille?

  3. Taru

    Tosi hyvää pohdintaa!

    Ja tosiaan sama, vaikka muuten yritän paljonkin miettiä mitä mitä ostaa enkä ole muuten kova shoppailemaan, huomasin jossain vaiheessa että urheilukaupassa en paljon pysähtynyt miettimään, tarviinko vielä yhden teknisen paidan… Jotain oli pakko ostaa, kun aloitin juoksemisen, mutta nyt kun katson sitä paitapinoa, niin ehkä pari vähemmän olis riittänyt 😀

    Mulla on ongelmana se, että paino ei pysy samana, mikä aiheuttaa tietyin väliajoin pakon ostaa uutta. Ja sitä myöden ongelmia, kun isomman kokoisille valikoima on muutenkin tosi pieni, se on ostettava sitä mitä on, ei voi paljon miettiä onko se kuin vastuullisesti tuotettu (tämä on tosin juuri näillä hetkillä onneksi edes vähän muuttumassa).

    Lisäksi tänä päivänä ne laaduukkaaksikin kuvitellut tuotteet ei tunnu kestävän, mikä pakottaa ihan liian usein vaihtamaan. Jos mä tarvitsen vedenkestävät retkeilykengät, niin uudet on ostettava siinä vaiheessa kun ne vanhat ei parin vuoden päästä enää kestä vettä. Ihan tuurissaan on, miten tavarat tänä päivänä kestää.

  4. ramin

    Tää lajinmukainen vaatetus jne on kyllä aika mielenkiintoinen tilanne. Itse kun nyt vihdoinkin hurahdin näköjään myös maastopyöräilyyn huomaan että katupyöräkamat (kenkiä lukuun ottamatta) käyvät kun kadullakin vedän aina löysät vaatteet päällä enkä siedä sitä tiukkaa vaatetusta. Mutta kun nyt yritän etsiä sellaista sopivaa reppua mikä toimisi maastopyöräillessä ja pienillä päiväretkillä takamaastossa splitillä kun en halua koko 50-litraista kuvausreppua selkään niin tilanne meneekin jo vaikeammaksi. Itse oikeastaan haluaisin nähdä enemmän panostusta valmistajilta monikäyttöisyyteen – todennäköisesti moni MTB-heebo on myös jonkinlaista takamaastoilua talvisin harrastava jne.

    Ja sitten toki päälle koko laatu- ja eettisyyspohdinta kaikissa hankinnoissa…

Vastaa käyttäjälle Paula Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén