Unelmista, osa 2

Viimeksi puhuttiin suurista unelmista ja kyvystä haaveilla konkreettisesti. Nyt ruodinnassa pienet ja vähän nolostuttavatkin unelmat.

Suurten unelmien lisäksi (tai sijaan, jos suuret unelmat ovat vaikeita, kuten minulle ja kommenttien ja viestien perusteella aika monelle muutenkin) pään täyttävät pienet, välillä hieman kummallisetkin haaveet. Osa niistä on ohimeneviä päähänpistoja, toiset kaihertavat mieltä vuosikymmenestä toiseen.

  • Pikku Heidi -fantasia: Asun alppikylässä vuorten kainalossa. (Jostakin syystä minusta on tässä unelmassa tullut myös varsinainen kodin hengetär ja parvekkeella kasvavat pelargoniat eivät kuole koska joku on unohtanut kastella niitä. Tai ehkä minulla on tässä unelmassa huomaamaton puutarhuri.)
  • Esiinnyn hauskassa ja nokkelassa paneelikeskusteluohjelmassa.
  • Juoksen 100 mailin kisan.
  • Osallistun voimailukisaan.
  • Matkustan katsomaan miekkavalaita niiden luonnollisessa elinympäristössä.
  • Tästä spin-off-unelma on luonnollisesti se, että ystävystyn yhden valaan kanssa, meidän välillemme muodostuu poikkeuksellinen side ja minun on muutettava esim. Washingtonin osavaltion syrjäiseen kolkkaan ihanaan pieneen merenrantamökkiin, jotta voin olla lähellä ystävääni.
  • Ohjaan dokumenttielokuvan.
  • Kiipeän korkealle vuorelle.
  • Teen pitkän hiihtovaelluksen.
  • Soitan etevästi banjoa ja osaan myös laulaa (tämä lienee unelmalistan mahdottomin kohta toteuttaa).
  • (Ehkä hieman edelliseen liittyen:) Kokeilen jotakin ensimmäistä kertaa ja huomaan olevani asiassa aivan poikkeuksellisen lahjakas.
  • Matkustan Nepaliin.
  • Ja Uuteen-Seelantiin.
  • Ja Panamaan.
  • Ja Patagoniaan.
  • Ja kaikkialle muuallekin maailmassa.
  • Teen matkaohjelmaa.
  • Minulla on valtava lauma koiria ja iso talo jonka pihalla koirat saavat juosta.
  • Pidän podcastia (tähän on kaikki suunnitelmat ja kamatkin valmiina, enää tarvitaan aikaa ja energiaa toteuttamiseen).
  • Kirjoitan lastenkirjan.
  • Puhun lukuisia kieliä. (Siis nykyisten töissä käyttämieni kielien lisäksi.)
  • En enää tartu hihansuista ja vyölenkeistä kiinni kaikkiin mahdollisiin ovenkahvoihin ja laatikonvetimiin. (Eli toisin sanoen joko minä kasvan pituutta tai maailmaa justeerataan minun mittaisilleni sopivaksi.)
  • Löydän unelma-ammattini (tämä on vielä itsellenikin hämärän peitossa, että mitä se mahdollisesti olisi), joka tuo taloudellista, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia eikä tee maailmasta ainakaan huonompaa paikkaa.

// Kuva Riksgränseniltä viime juhannukselta. Takki ja reppu saatu Haglöfsiltä. 

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Olen alkanut epäillä että kyseessä on huijaus

Next

Burnaripäiväkirjat – alku

6 Comments

  1. Sofia

    Oispa valasystävä.

    • Lotta

      Mä näin kerran unta että perustin valasystävän kanssa etsivätoimiston. Meillä oli sellaiset hienot ulsterit ja kaikki. Tosin valaan rikoksenratkontakyky oli vähän rajallinen kun pystyi tekemään keikkaa vain avomerellä ja satamassa.

  2. Juha

    Poikkeuksellisen lahjakkuuden löytäminen kuulostaa tutulta, mutta jo sekin ois aika siistiä jos olis olematta huono tai keskinkertainen jossain sellaisessa lajissa mitä on harjoitellut todella helevetin paljon.

  3. Aiju

    Laulamisen suhteen itselleni toivoa loi: Heidi Väärämäki: Minäkö sävelidiootti? http://ruutu.fi/video/f/3308948

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén