Työttömyys: uhka vai mahdollisuus?

Miten suhtautua siihen, kun kalenteri ei yhtäkkiä pullistelekaan palavereja ja projekteja?

Elämä muuttui aika lailla viime viikolla, kun duunini loppui puolen vuoden koeajan päätteeksi. Yhtäkkiä ei ollutkaan enää työpaikkaa, palvereja ja suunnitteilla olevia kampanjoita, vaan tyhjiä päiviä kalenterissa.

Tuntuu, että työttömyydestä pitäisi olla hirmuisen huolissaan ja ahdistunut. Minulla sen sijaan on vapautunut fiilis. On oikeastaan etuoikeus saada hetkeksi pysähtyä miettimään, mitä oikeastaan haluan tehdä työkseni – ja etenkin miten ja kenen kanssa. Vaikka ajoittain kärsinkin huijarisyndroomasta, tiedän että löydän mielekkäitä töitä nopeasti – siitä kertoo jo se, että yhteydenottoja alkoi tulla saman tien kun ilmoitin LinkedInissä olevani vapaalla jalalla. Lisäksi tieto siitä, että duunien loppuminen ei missään nimessä johtunut omasta osaamisestani vaan erilaisista tavoitteista ja ambitiotasoista, vain vahvistaa käsitystäni itsestäni työntekijänä ja ihmisenäkin entisestään.

Viime viikonlopun Pyhä-reissu osui oikeastaan täydelliseen saumaan. Tunturissa oli aikaa pohdiskella!

Miettimisen ja pohdiskelun lisäksi olen yrittänyt heti alusta luoda itselleni rutiineja. Herään joka aamu 6.30 kuten töihinkin mennessä ja laadin itselleni to do -listan, joka on tällä viikolla sisältänyt niin käytännön asioita (soita liittoon, ilmoittaudu työttömäksi), opiskelujuttuja (päätin vihdoin suorittaa läjän erilaisia digimarkkinoinnin sertifikaatteja joiden tekemiseen ei ollut koskaan töissä aikaa) kuin koti- ja treenihommia (siivousvastuun siirtyminen minulle on ehdottomasti työttömyyden suurin varjopuoli), etteivät päivät mene pelkäksi netissä roikkumiseksi ja käsien heilutteluksi. Kun on viisitoista vuotta tehnyt töitä käytännnössä putkeen ja pahimmillaan kolmea työtä samaan aikaan, on joutenolo vähän vieras asia. Mutta aion harjoitella myös sitä.

Työttömäksi jääminen paljasti monia omia oletuksiani työttömistä ja pelkäsin, että nyt kaikki pitävät minua nyt hirveänä epäonnistujana ja heittiönä. On ollut mahtavaa saada hirveästi kannustavaa palautetta ja kehotuksia nauttia hetkestä rottarallin ulkopuolella. Aion käyttää tämän tilaisuuden hyväkseni mahdollisimman tehokkaasti. Miettiä, luoda uutta, selvittää mitä oikeastaan haluaisinkaan tehdä isona.

Ehkä muutan Lappiin ja ryhdyn kuukkelikuiskaajaksi. Kuka tietää.

 

 

 

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Niin tai näin, niin aina väärin päin

Next

Paluu salille

2 Comments

  1. nipsuuh

    Hei mitä sertifikaatteja aiot suorittaa :)?

    • Lotta

      Ainakin noita Googlen voisi käydä läpi itsensä sivistämiseksi! Aloitin myös yhden Hubspotin sertifikaatin tekemistä mutta se oli niin peruskauraa että nukahdin 🙈

Vastaa

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén