Yhteistyössä NUTS House

Uusien juttujen äärellä aika tuntuu menevän tosi nopeasti. Aloitin valmennuksen samaan aikaan helmikuussa kuin aloitin uudessa duunissa. Jälkimmäisessä pidettiin neljän kuukauden välitsekkaus hiljattain, ja tajusin konkreettisesti kuinka nopeasti kevät on mennyt. Yhtäältä tuntuu että vastahan tässä aloitettiin, toisaalta taas että tätähän on tehty jo ikuisuus. Samanlaisia fiiliksiä on ollut treenaamisenkin suhteen. Tavallaan tuntuu että ollaan vasta päästy vauhtiin, mutta samaan aikaan juoksemisesta ja treeneistä on tullut luonteva osa omaa arkea.

Toukokuu meni treenien kannalta mallikkaasti. Kuukauden teemana oli vauhdin lisääminen poluilla, eli vauhtikestävyystreenit siirtyivät kokonaan metsään. Tämän lisäksi ohjelmassa oli toki edelleen runsaasti peruskestävyyttä ja etenkin keskivartalon vahvistamista. Siirryin suosiolla noudattamaan yksinomaan aloittelijoiden maratonille tähtäävää ohjelmaa, jotta ehdin varmasti palautua kunnolla. Vaikka tuntuu että olenkin “juossut” jo vuosia, en oikeasti ole juossut enempää kuin maksimissaan kerran viikossa koko tähänastisen juoksuhistoriani, joten oli syytä tunnustaa oma tasonsa ja noudattaa omalle tasolle parempaa ohjelmaa, vaikka se egon päälle vähän kävikin.

Hellekelit ja hyvin kulkeva juoksu – onko mitään sen parempaa?

Kävin myös piipahtamassa oman mukavuusalueeni ulkopuolella, kun osallistuin firman joukkueessa Yritysmaratonviestiin. Vaikken olekaan mikään asvalttijuoksija enkä millään varsinkaan mikään pikakiituri, menivät omat 2,1 kilometrin rundit Töölönlahden ympäri oikein mallikkaasti 4:30-keskitahdilla. Erityisesti ilahdutti se, että parhaimmalta juoksu tuntui mäissä, joissa olisin voinut ohitella enemmänkin porukkaa jos ruuhka olisi antanut myöden. Treenit ovat siis purreet!

Vähän jännitti osallistua Yritysmaratonviestille, kun omassa joukkueessa oli ikäsarjojensa hallitsevia suomenmestareita muun muassa maastojuoksussa ja entisiä EM-tason yleisurheiljoita. Mutta ei tarvinnut hävetä omaa suoritusta kuitenkaan!

Juoksemisen ja etenkin asvaltilla pinkomisen varjopuolena on kuitenkin ollut kaikenlaista kremppaa. Kävin Yritysmaratonviestin jälkeen vihdoin näyttämässä vähän väliä jo vuosia kipuillutta penikkaani fysioterapeutilla, joka paikallisti ongelman jalkaterään, joka ei oikeastaan lainkaan osallistu juoksemiseen ja aiheuttaa tukun ongelmia. Lääkkeeksi määrättiin pari viikkoa juoksutaukoa ja hirmuiset määrät varvasjumppaa (tästä seikkaperäisemmin myöhemmin).

Ohjelmassa on juoksua, mutta myös lihaskuntotreeniä. Jumpat voi tehdä oman kehon painolla, mutta olen välillä käynyt herättelemässä kroppaa tankojumpan parissa, jottei tatsi katoa. Voimat ovat kyllä kadonneet, sillä 3 rinnallevedon, 3 etukyykyn ja 3 työnnön kompleksit tuntuivat ihan tarpeeksi raskailta jo 40 kilolla.

Juoksemiselle oli onneksi vaihtoehtoja. Meillä on valmennuksessa kuukausittainen verkkohangout, jossa juuri viimeksi puhuttiin siitä, kuinka juoksuja voi hyvinkin korvata fillaroinnilla. Minäkin päätin valkkujen ohjeistuksella tehdä juoksukiellon ajan kestävyystreenit fillarilla kertoimella 1,5, eli jos ohjelmassa oli tunti juoksua, minä ajoin puolitoista. En ole testannut erikseen fillarointisykkeitä, joten menin juoksun sykerajoilla, mikä tuntui toimivan oikein hyvin.

Paitsi että loppui sekin lysti lyhyeen. Olisikohan ollut toinen fillarilenkki, kun tein pienen ajovirheen epäonnisesti kohdassa jossa asvaltilla oli hieman hiekkaa ja vedin näyttävästi nutulleni. Verta ei tullut pahemmin, fillarikin säilyi osapuilleen kasassa ja sain ajettua takaisin kotiin, mutta seuraavana yönä kättä rupesi särkemään ja menin varmuuden vuoksi käymään lääkärissä. Näemmä onnistuin rytäkässä venäyttämään epäkkään, joten joten lääkkeeksi tulehduskipulääkekuuri ja pyöräilykielto.

Juoksutauon pitäminen on harmittanut vietävästi, tuntuu että kaikki työ valuu hukkaan ja että jää paitsi kaikesta hauskasta, etenkin kun tässä kuussa tehdään paljon pitkää mäkitreeniä, joka on ehdoton lempparini. Penikkaa ei särje ollenkaan eikä epäkäskään nyt niin hirveästi enää jomota, joten tekisi mieli jo palata täysillä ohjelman pariin. Yritän kuitenkin ajatella, että vielä viikon malttaminen voi tarkoittaa sitä, että viimeiset kaksi kuukautta ohjelmasta päästään luukuttamaan kivuitta ja ehjästi.

Pyhälle on tänään tasan kaksi kuukautta aikaa. Tavallaan tuntuu että sinne on pitkä aika, mutta tiedän että kesä menee nopeasti ja kohta jo seistään starttiviivalla hämmästelemässä mihin se kuusi kuukautta oikein katosi.

Lue myös:
Tilannekatsaus 3: Kehitystä ja kehittämisen varaa
Tilannekatsaus 2: Juoksua, juoksua ja paljon muuta
Tilannekatsaus 1: Kohti ihan oikeaa juoksijuutta
Minustako tavoitteellinen (polku)juoksija?
Enemmän peruskestävyyttä, kiitos

//NUTS House tarjoaa minulle treenit ja osallistumisen Pyhän Tunturimaratonille.

RSS
Facebook
Facebook
Instagram