Yhteistyössä NUTS House
Lähes kolme kuukautta juoksuvalmennusta takana, eli tarpeeksi aikaa siihen, että on ehtinyt huomata sekä kehittyneensä että joutuvansa petraamaan aika monessa asiassa.
Kevät kulkee ihan hirvittävällä tahdilla. Tuntuu että vielä toissapäivänä oli lunta ja pimeää ja nyt on melkein t-paitakelit. Osaksi ajan supernopeasta kulumisesta saanee kiittää treenejä, jotka ovat rytmittäneet viikkoja ja vieneet paljon ulos kaduille ja poluille.
NUTS Housen polkujuoksuvalmennusta on nyt takana vajaat kolme kuukautta. Viime viikot on paitsi tehty paljon peruskestävyyttä, myös lisätty intensiteettiä vauhtikestävyyden ja mäkivetojen kanssa. On hauska huomata, että kehitystä on tapahtunut ja peruskestävyys kohentunut. Olen yrittänyt kuitenkin kuulostella itseäni ja pitää volyymit itselleni sopivana, himmaillut kun siltä tuntuu tai tehnyt enemmän fillaritreenejä kun jalat tuntuvat pökkelöisiltä. Onneksi ohjelmakaan ei ole mikään hullu hurjastelu, vaan tällä hetkellä treenitunteja tulee noin viidestä kahdeksaan viikossa.
Samalla yritän kuitenkin muistaa, että treeniä on tosiaan takana vasta kolme kuukautta. Sitä ennen olen juossut hyvinkin epäsäännöllisesti, ja aktiivisimmillaankin vain yleensä kerran viikossa, jos sitäkään. Ei siis pidä masentua, jos ei olekaan vielä piirimestaruustasoa. Vaikka olenkin käynyt erilaisissa polkukisoissa jo muutaman vuoden, tuntuu että olen vasta nyt aloittanut matkani juoksijana, ja se matka on pitkä, sekä vertauskuvallisesti että toivottavasti myös konkreettisesti.
Kolmessa kuukaudessa ja säännöllisesti treenatessa ehtii myös hyvin huomata, mitä asioita omassa tekemisessä pitää vielä kehittää. Peruskuntoa ja vauhtia pitää petrata rutkasti, ja etenkin viime viikolla juoksemani Kytäjä Trailin 23 kilometrin kisa osoitti, että epämukavuusalueella olemista pitää treenata lisää. Myös teknisillä poluilla ja jyrkissä kivikkoisissa alamäissä menemistä pitää vielä harjoitella, paljon. Kaikkiin näihin tulee onneksi taatusti parannusta, sillä tässä kuussa valmennuksessa haetaan erityisesti vauhtia poluilla, ja kesäkuussa ruvetaan treenaamaan alamäissä. Yritän myös kuunnella tosi herkästi omaa kroppaani ja sen kremppoja, ettei mikään jäykkyys tai kolotus pääse kroonistumaan ja estämään treenejä. Välillä tuntuu vielä että kroppa ei ole ihan valmis ottamaan paljon juoksua vastaan, joten olen panostanut liikkuvuustreeniin ja ruvennut jonkinlaiseksi kehonhuoltojeesukseksi, joka muistaa venytellä melkein joka ilta.
Vielä on kolme ja puoli kuukautta ennen oman kauteni päätavoitetta, Pyhän Tunturimaratonia. Vaikka kisaan on vielä aikaa, tuntuu jo nyt että se tulee menemään paremmin kuin mitä olisin ikinä itsekseni saanut treenirintamalla aikaan. Ihme juttu, mitä säännöllinen ja säännönmukainen treeni saakaan aikaan paitsi kunnolle myös itseluottamukselle!
Kuvat Kytäjä Traililta Juha Saastamoinen / Onevision.fi
Lue myös:
Tilannekatsaus 1: Kohti ihan oikeaa juoksijuutta
Minustako tavoitteellinen (polku)juoksija?
Enemmän peruskestävyyttä, kiitos
//NUTS House tarjoaa minulle treenit ja osallistumisen Pyhän Tunturimaratonille.
1 Pingback