Testissä Suunto 9

Suunnon uusi lippulaivamalli on jykevä sporttikello, jossa on erinomainen akunkesto mutta petrattavaa käyttäjäkokemuksen puolella.*

Sporttiominaisuudet ja aktiivisuuden mittaus

Suunto on aina ollut erinomainen sporttikello-ominaisuuksiltaan, eikä nytkään löydy valittamisen sijaa.  Suunto 9:ssä on esiasetuksissa mukana 80 lajia, joista eniten käytetyt päätyvät ensimmäisenä näkyville tulevalle shortlistalle, jottei käyttäjän tarvitse plärätä aina läpi koko listaa löytääkseen omat suosikkilajinsa. Päivityksien myötä tämä lista tosin aina pitää luoda uudelleen. Itse käytin testijaksolla muun muassa juoksu-, pyöräily-, uinti-, crossfit-, vaellus- ja kiipeilymoodeja. Näytöltä pystyy seuraamaan monenlaisia tietoja kadenssista ja tahdista sykealueisiin, ulkolajeissa on mukana myös erittäin kätevä toiminto, jolla voi ohjata itsensä takaisin lenkin alkupisteeseen eksymisen yllättäessä. Monilajitreenissä lajia voi myös vaihtaa kesken suorituksen.

Suunto 9:n aktiivisuuden mittaus on samanlainen kuin muissa viime vuosien Suunnoissa, eli vempele mittaa sykettä, unta, kalorinkulutusta ja askeleita. Askeleiden mittaukseen tosin kannattaa suhtautua varauksella, sillä innokkaasta käsien heiluttelusta ja esimerkiksi tukan pesemisestä saa helposti satoja lisäaskeleita.

Aktiivisuusdataa voi tarkastella Suunto-applikaatiossa historiallisesti muiden elementtien paitsi sykkeen osalta. Tämä on suuri harmi, sillä leposykkeen trendit ovat kaikkein hyödyllisintä dataa. Nyt syketiedot poistuvat kellosta 12 tunnin jälkeen. Toisaalta taas sykkeen ympärivuorokautinen mittaus jättää sekin toivomisen varaa – 99 % kerroista jolloin olen päivän mittaan syketietoja vilkaissut, kello näyttää sykkeekseni tasan 60, olin sitten juossut täysillä bussiin tai maaannut koomassa sohvalla, ja vain pidemmän odottelun jälkeen kello saattaa napata kiinni tosiasiallisesta sykkeestä. 12 tunnin sykekäyrä näyttää pieniä vaihteluja tapahtuneen, mutta kello ei tunnu rekisteröivän (ainakaan minulta, sykemittaus on toki aina yksilöllistä ja kroppakohtaista) sykevaihteluja paljolti suuntaan tai toiseen normaalitilassaan.

Nukkuessa kello mittaa unen kestoa, syvän unen määrää, valveillaoloaikaa sekä unen aikaista sykettä. Levottoman alkuyön unen se merkitsee herkästi valvomiseksi, kun taas keskellä yötä tapahtuneet tuntienkaan valvomisjaksot eivät välttämättä rekisteröidy hereilläoloksi, joten jos kokemus nukkumisesta oli erilainen kuin mitä kello kertoo, ovat fiilikset todennäköisesti oikeassa. Leposykkeen mittaus toimii outoa kyllä paremmin yöllä kuin päivällä, ja päivän tasaisen kuudenkympin sijaan öisin vaihtelua on suht luotettavasti yleisen olotilan mukaisesti. Applikaation unitrendeissä on mukana tarkasteltavana myös unen aikainen keskisyke, joskaan ei omana trendikäyränään vaan vain päiväkohtaisena tietona.

Akunkesto ja GPS

Yksi Suunto 9:n valteista on sen poikkeuksellisen pitkä akunkesto. Kellossa on kolme esimääriteltyä akkutilaa (suoritus, kestävyys, ultra), ja GPS:n ollessa päällä kellottaa voi suorituksia 25 tunnista jopa 120 tuntiin. Kello myös muistuttaa lataamaan ja oppii käyttäjänsä rutiineja. On kieltämättä erinomainen ominaisuus, kun kello muistuttaa lataamaan esimerkiksi päivää ennen viikottaista pitkistä.

Akun kesto on yksi Suunto 9:n parhaista ominaisuuksista ja aito kilpailuvaltti. Vaikkeivät suoritukset olisikaan yli vuorokauden mittaisia, on mukavaa ettei kelloa tarvitse olla lataamassa montaa kertaa viikossa, vaikka GPS-tarkkuus olisi valittu tarkimman laadun mukaan. Parhaalla GPS-laadulla omassa käytössäni kello piti ladata noin kerran viikossa (5 tuntia pyöräilyä ja 2-4 tuntia muuta treeniä viikossa). Monia muita sporttikelloja pidemmmästä akunkestosta on iloa myös silloin, kun kello on unohtunut kaikessa häsellyksessä ladata muistutuksista huolimatta. Vaikka akkua olisi enää muutama prosentti jäljellä, näyttää kello sporttimoodin käynnistäessä, kuinka monta tuntia akulla vielä ehtii – ja usein tämä tarkoittaa vielä montaa tuntia peliaikaa.

Matkaa kello mittaa GPS:llä. Kellossa on myös Suunnon oma FusedTrack-algoritmi, joka hyödyntää GPS-datan lisäksi liikesensoreita tarkemman mittaustuloksen saamiseksi, kun satelliittipaikannuksella on tapana oikoa mutkia. GPS löytyi suht nopeasti  ja oli myös melkoisen tarkka, esimerkiksi päivittäinen työmatkan mittaaminen osui lähes aina reilun kymmenen metrin haarukkaan. Omat suoritukseni testijaksolla jäivät maksimissaan kymmeneen tuntiin, joten seikkaperäisempiä kokemuksia aidosti pitkien matkojen aikaisesta GPS-tallennuksesta minulla ei ole.

Välillä sykkeen mittaus ranteesta toimii hyvin. Vetotreenin sykekäyrä näyttää hyvin, kuinka syke on alkuun näyttänyt liian korkeaa mutta napannut sitten kiinni.

Sykkeen mittaus ranteesta 

Alkuun muistutettakoon, että sykkeen rannemittauksen onnistuminen on todella yksilökohtaista. Rannemittaus ei ole kovin täsmällistä ja tarkkaa, ja jos mielii saada täsmällistä dataa, kannattaa käyttää sykevyötä. Suunto myös kannustaa testaamaan kellon rannemittausta ennen ostopäätöstä.

Itselläni on aina ollut vaikeuksia Suunnon rannemittauksen kanssa. Mutta, joko on tapahtunut jonkinlaista kehitystä sitten Spartan Sport Wrist HR:n tai sitten kellon malli sopii ranteeseeni paremmin, tällä kertaa mittaus on hieman tarkempaa kuin aikaisempien testikellojen kanssa.

Joinain päivinä mittaus toimii säällisen tarkasti, joinain päivinä oli pakko luovuttaa ja antaa systeemin näyttää mitä sattuu. Kello kannattaa laittaa treenin ajaksi reilusti ylemmäs kohti kyynärvartta ja kiristää paria pykälää arkikäyttöä tiukemmalle ja nahkaa vetää sensorin alta mahdollisimman tiukaksi ja toistaa . Usein alkulenkistä sykkeet näyttävät 50-70 pykälää tosiasiallista enemmän, kunnes ensimmäisen vartin jälkeen löytyy oikea asento ja lukemat alkavat seurata oikeaa sykettä. Välillä kuitenkin oli päiviä, jolloin oli vain pakko luovuttaa ja antaa kellon näyttää mitä sattuu. Etenkin juostessa kello näyttää herkästi  sykettä poskettoman yläkanttiin (kevyen pk-lenkin lukemat voivat heilua 190-220 välillä), kun taas esimerkiksi sisäsoudussa lukemat ovat jossain 30 ja 60 välillä. Sykevyön hankkiminen Suunto 9:n kaveriksi siis kannattaa, etenkin jos haluaa tarkkoja lukemia tai luotettavaa tietoa treenin aikaisesta kalorinkulutuksesta tai palautumisen tarpeesta. Sykevyön parittaminen onnistuu helposti, eli isoa vaivaa ei tarkemman syketiedon saamiseksi ole onneksi luvassa.

Kuvakaappauksia Suunto-applikaatiosta.

Suunto App ja reittien luominen

Uudet Suunnot on tarkoitettu käytettäväksi vanhan Movescountin sijaan Suunto-sovelluksen kanssa. Vanhan Sports Trackerin seuraajaksi rakennettu sovellus tarjoaa parannuksia moniin vanhoihin haasteisiin (kuten aivan mahdottoman hankalaan kellon ja applikaation synkronointiin), mutta jää monilta osin myös vajaaksi. (Aiempia käyttökokemuksia Suunto 3 Fitness -arviossa.)

Yksi parhaita ominaisuuksia Suunto-applikaatiossa on reittien luominen mobiilissa. Karttoja ja heatmapeja tutkimalla voi luoda itselleen erilaisia reittejä. Kun reitti on tallennettu puhelimeen ja puhelin synkattu kellon kanssa, voi valitsemassaan sporttimoodissa valita päälle navigoinnin, joka sitten opastaa pysymään valitulla reitillä. Navigoinnin miellyttävyys tositilanteessa on sitten kiinni siitä, kuinka tarkalla päällä GPS on ja millaisessa maastossa yrittää luovia: esimerkiksi Helsingin Keskuspuiston miljoonilla poluilla kello herjaa toistuvasti että reitti on kadonnut tai ilmoittaa reitin taas löytyneen. Paikoissa, joissa polkuja ei kulje ristiin rastiin yhtä tiheään, on navigointi huomattavasti sujuvampaa. Reitin seuraaminen kellon näytöltä aurinkoisena päivänä aurinkolasit päässä on kuitenkin todella vaikeaa, sillä värien default-kontrasti (musta tausta ja sininen reitti) ei erotu tarpeeksi, vaan ainakin minun oli pakko nostaa lasit silmiltä aina kun piti tarkistaa suuntima. Reittien luominen on näppärää, muiden luomia reittejä ei ainakaan vielä ole mobiilissa saatavilla, mikä on iso miinus. Kellon antamat aika-arviot reitille ovat reilusti yläkanttiin: 12 kilometrin reitille Paloheinässä arvio on lähes 2,5 tuntia.

Suunto-applikaatiossa voi tarkastella aktiivisuusdataa ja tietoja harjoituksista – tiettyyn pisteeseen saakka. Mobiilissa voi katsella suoritusten perustietoja, mutta varsinaisille dataniiloille ohjelma ei tarjoa tarpeeksi käpistelyvaihtoehtoja. Eniten Suunto 9:stä saakin kiinni, jos on tarpeeksi kärsivällinen käyttääkseen sekä Suunto-applikaatiota että vanhaa Movescountia.

Monia Suunnon kelloja vuosia käyttäneitä taatusti sapettaa, että vuosikausia Movescountissa hillottuja suoritustietoja ei voi viedä uuteen applikaatioon, tai toisin päin. Vielä Suunto-applikaatio ja Movescount eivät kykene keskustelemaan keskenään, vaan jos mielii saada kaikki parhaat ominaisuudet käyttöön, joutuu sietämään kahden eri järjestelmän välillä veivaamista, mikä on todella turhauttavaa. Ysin suoritustiedot saa ladattua Movescountiin käyttämällä tietokoneen Suuntolink-ohjelmaa. Movescountin kautta pystyy säätämään kellon urheilutilojen näyttöjä ja lataamaan muiden käyttäjien reittejä – kumpaakaan näistä taas ei jostain syystä saa tehtyä Suunto-applikaatiossa mobiilisti, eli on pakko hyppiä eri järjestelmien välillä. Käyttäjäkokemuksen kannalta tämä on todella ikävää, niin vanhan kuin uuden Suunto-käyttäjän näkökulmasta. Suunto on ilmeisesti satsaamassa nimikkoapplikaatioonsa, mutta siihen toivoisi saavan joko monipuolisemman deskariversion tai edes tuotua Movescountin dataa ja monipuolisempia ominaisuuksia.

Käytettävyys, barometri ja muut nippeliasiat

Suunto 9:stä on olemassa kaksi versiota, normaali ja baro. Barometrillisessä versiossa tärkeimpänä erona on ilmanpaineeseen liittyvät ominaisuudet, eli korkeustiedot (karsitummassa versiossa GPS-tietoihin pohjautuen) sekä säätiedot ja myrskyvaroitukset. Välillä barometriin perustuva korkeus on ollut hyvinkin tarkka, välillä heittoa on ollut useita kymmeniä metrejä, tämä ongelma toistui niin Helsingissä kuin Alpeilla (Chamonix’n kylän virallinen korkeus ja kellon ilmoittama korkeus heittivät yli sadalla metrillä kokonaisen viikon).

Rannetuntumaltaan Suunto 9 on todella miellyttävä. Pehmeä silikoniranneke istuu pienempäänkiin ranteeseen, joskin todella kapeassa kädessä rannekkeen häntä voi jäädä todella pitkäksi. Rannekkeen pehmeyden haittapuolena on sen taipumus kerätä pölyä ja nöyhtää: musta ranneke muuttui nopeasti hieman suttuisen näköiseksi, ja pieniä kolosia joutuu putsaamaan pumpulipuikolla.  Kello on suht korkea (taulun mitat 51.5 x 51.5 x 17 mm), joten kapeiden hihojen ja repunhihnojen kanssa operoidessa vaarana on käynnistellä ja sammutella sporttimoodeja vahingossa, jos näppäinlukko ei ole päällä. Kellotaulun kuoren reunat ovat oudon terävät, ja etenkin alkuun pelottaa että jos päällä on herkempää materiaalia oleva paita, repeää kangas joutuessaan kosketuksiin kellotaulun reunan kanssa.

Käyttöliittymä Suunto 9:ssa on sama kuin kosketusnäytöllisissä Spartaneissa, ja logiikka tulee nopeasti tutuksi. Kaikki äänet kannattaa laittaa pois, sillä kellon äänimaailma kimeine piippauksineen on kuin käsikonsoliversiossa Donkey Kongista, mutta onneksi äänten lisäksi responssiksi voi valita värinän.

Kelloa operoidaan kosketusnäytön ja painikkeiden avulla. Näytön kontrasti on aurinkoisella päivällä liian pieni, ja navigointia varten oli pakko ottaa aurinkolasit pois silmiltä.

Yhteenveto

Suunto 9 on puutteistaan huolimatta mainio sporttikello, ja kunhan applikaatiot tuodaan käyttäjäkokemukseltaan samalle tasolle itse kellon kanssa, on kello erinomainen valinta pitkiä ja vaativia suorituksia tekeville – ja meille jotka vain sellaisista vielä haaveilemme.

Plussat:
+ Akunkesto
+ Monipuoliset sporttiominaisuudet
+ Reittien luominen mobiilissa

Miinukset:
– Sykkeen mittauksen tarkkuus ranteesta
– Kahden ohjelman välillä venkslaaminen
– Likaa keräävä ranneke

Lue myös:
Testissä Suunto Spartan Sport Wrist HR
Testissä Garmin Fenix 5 s
Testissä Suunto 3 Fitness
Kaikki testit Pumpui testaa -tägin alla!

*Suunto lainasi kellon testattavaksi, käyttökokemukset ja mielipiteet omiani.

(Tätä on paljon kysytty ja spekuloitu, joten oiotaan hieman käsityksiä: ei, en saa rahaa näistä kellotesteistä, en miltään taholta, varsinkaan kellovalmistajilta. Merkistä riippuen joudun palauttamaan kellon testijakson päätteeksi, saan ostaa sen itselleni tai pitää sen.)