Päivän HS kirjoitti ilmiöstä nimeltä fitness snacking. Testasin konseptia – näin siinä kävi!

Aamun kiireessä en ehtinyt perehtyä juttuun vaan vain silmäilin otsikon ja ingressin, ja ilahduin kovasti. Tässähän yhdistyy kaksi asiaa joista pidän: kova kunto ja napostelu. Iltapäiväkahvin kanssa sitten päätin pistää teorian käytäntöön. Patukan kääre auki ja kohti entistä teräksisempää kondista!

Fitness snackingiä voit tehdä missä tahansa. Tässä haetaan kesän rantakuntoa palaverien lomassa.

Vaan ei. Kuntonapostelussa on nimestään huolimatta ilmeisesti kuitenkin kyse siitä, että kuntoa voi kohottaa myös pienissä pätkissä treenatessaan. Siis tehdessä vaikka haarahyppyjä kahvin tippumista odotellessaan. Se on kiva se, mutta ei a) sisällä herkullisia välipaloja kuten saattaisi olettaa b) ole jotain mitä ihmiset oikeasti tekevät.

Minulla on jo pitkään ollut postausaihiona teksti kotijumpasta ja siitä, että ihmiset jotka tekevät yhden jalan kyykkyjä puurokattilaa hämmentäessään ovat elostelijoita jotka tekevät sitä vain ja ainoastaan siksi että saisivat ihailua sosiaalisessa mediassa. Nyt heillä sentään on puolustuksekseen tutkittua tietoa, hemmetti soikoon.

RSS
Facebook
Facebook
Instagram