Tasan menen metsään jos haluan

Sillä lailla kuulkaa kävi, että joku huuteli Facebookissa jäseniä suunnistusjoukkueeseen Jukolaan. Sitten kävi niin että joku toinen (ehkä minä), vastasi että voisi kenties tulla.

Siitä alkoi ihan kummallinen kysely joka taholta.

Osaatko sinä suunnistaa?

Osaatko sinä lukea karttaa?

Onko sinulla kompassi?

Siis häh? Olen suunnistanut koulussa 90-luvulla! Eikö se nyt ole kuin pyörällä ajamista?

Ja tietenkin osaan lukea karttaa! Siinä on sellaisia viivoja ja kökkäreitä, ja ne samat jutut löytyy maastosta. Plus osaan sanoa tällaisia asioita kuin maastosta.

Mitä tulee kompassiin, eikö niitä myydä kaupoissa? Eiväthän ne mitään aseita ole! Vai tarvitseeko niihin jonkun kompassinkantoluvan, mikä pitää anoa viranomaiselta, kun on ensin selvinnyt psykologisista testeistä. Hakija ei pyri katoamaan metsään loppuiäkseen. (Mmh en ehkä saisi sitä lupaa…)

No eihän se haittaa kokeilla. Mentiin muina meduusoina metsikköön, ja kokenut suunnistusjorma Lotta vihki meidät muut lajin saloihin. (Lotta on siis ammattisuunnistaja eli käynyt about kahdesti iltarasteilla.)

Löysin lähtöpaikan. Tajusin kartasta käytännössä kaiken. Tai, no riittävästi. Kompassia en osannut käyttää, mutta nyt osaan. Se on kuulkaa ihme vehje! Ei käy ollenkaan järkeen miten se toimii, mutta eihän ihmeitä tarvitse selittää. En minä tajua sitäkään, miten internetti toimii, mutta täällä sitä vaan ollaan!

Kävimme läpi kolmekilsaisen iltarastireitin, ja kaikkine harkintoineen ja valokuvaamisineen siihen meni parisen tuntia. Emme juurikaan juosseet, ja opettelimme aika perusteellisesti sitä, mihin suuntaan minkäkin asian pitää osoittaa, joten ajasta ei pidä tehdä mitään johtopäätöksiä…

Kaikkinensa suunnistus oli tosi hauskaa. Sää oli ihan mahtava, ja metsässä oli hauska rämpiä. Suunnistamisen analysointia vaativa osuus oli myös kiva lisä perusjuoksententeluun. Ja nyt kun olen täysinoppinut suunnistaja, pitää enää päättää uskallanko lähteä sinne Jukolaan vai en, tässä on pari päivää aikaa miettiä.

* Otsikko viittaa tietenkin Teräsbetonin klassikkokappaleeseen Älä mene metsään. Yksin olet siellä missä vain pimeys tuntee tien!

Previous

Että sellainen treeniviikko

Next

Läävämuijat vs DIY-kosmetiikka

2 Comments

  1. Lotta

    Haluaisin huomauttaa että ekstensiivinen suunnistuskokemukseni kattaa neljät iltarastit. Super pro level!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén