Palasin juuri tunturista, ainakin fyysisesti. Kroppa istuu jo koneen ääressä, mutta pää taitaa olla vieläkin seikkailemassa Pyhällä.
Lähdimme luottoreissukaveri Miian kanssa muutamaksi päiväksi Pyhälle ilman sen suurempia suunnitelmia. Olen ollut Pyhällä vain alkusyksystä juoksemassa Tunturimaratonin, joten oli hauska päästä tutkailemaan samoja maisemia talviaikaan. Pyhä ei ole mikään varsinainen bilekeskus, ja hiihtolomien ja pääsiäisen välissä tunnelma oli sopivan rauhallinen tällaisille varhaiskeski-ikäisille aktiivilomailijoille, joiden ajatus jännittävästä illasta on katsoa television vaaliväittelyä ja mennä nukkumaan kymmeneltä.
Koostin alle muutaman vinkin Pyhän talviaktiviteetteihin. Paljon jäi puuttumaan, mutta tätä kaikkea ehdittiin alle viikossa:
Junalla Pyhälle
Koska ilmastoystävällinen matkustaminen best, valitsimme yöjuna ja bussi -kombon. Hyppäsimme Kemijärvelle suuntaavaan yöjunaan lauantai-iltana, ja sunnuntaiaamuna olimme seitsemän jälkeen Rovaniemellä hyvien yöunien jälkeen. Vaihtoaika junan ja bussin välillä oli reilu tunti, jonka käytimme Rollon asemarakennuksen aamiaisbuffetissa. 12 eurolla sai syödä napansa täyteen, mikäs sen parempi tapa valmistautua muutaman päivän tunturirupeamaan!
Yöjunalla matkustamisen paras puoli on se, että matka edistyy nukkuessa, ja Pyhälläkin olimme parin tunnin bussimatkan jälkeen jo yhdentoista maissa aamupäivällä. Koska majoitukseemme (Pyhä Suites, mainio vaihtoehto kahden hengen jengille!) pääsi vasta kuudelta illalla, heitimme laukut hotellin respaan, vaihdoimme kamat ja painuimme tunturiin alle puoli tuntia saapumisesta.
(Paluumatka ei sitten onnistunutkaan yhtä sujuvasti junankuljettajien lakon takia. Yöjuna peruttiin, joten jouduimme palaamaan Helsinkiin lentämällä, mikä oli paitsi mälsää myös harmitti hiilijalanjäljen paisumisen takia.)
Fatbikella Soutajalle
Ensimmäiselle päivälle päätimme valita kevyen aktiviteetin. Keveys on toki meidän matkoillamme aina suhteellinen käsite, sillä viatonkin puuha yleensä kääntyy tuntikausien fyysiseksi suoritukseksi. Painelimme hotellilta alas kylille vuokraamaan pyöriä. Sähköpyörät olivat iltapäivällä kaikki menossa, joten saimme luomu-fatbiket alle. Eipä siinä, ei sitä ennenkään ole sähköä pyöräretkillä tarvittu! (Ennakkovaraaminen kannattaa ainakin sesonkiaikaan ja isommalla porukalla.)
Pyhän talvipyöräilyreitit risteilevät ensisijaisesti Pyhä-Luoston kansallispuistossa, mutta me päätimme aloittaa kunnon nousu-urakalla ja suuntasimme Soutajalle, jonka laelta on mainiot maisemat Pyhätunturille. Merkitty reitti oli edellispäivän runsaan lumisateen jäljiltä hieman tahmaisessa kunnossa, mutta sinnikäästi polkemalla ja muutamin kohdin tunkkaamalla olimme pian Soutajan kodalla. Viimeiset kymmenet nousumetrit tunturin huipulle nousimme jalkapatikassa, joskin lumikengät olisivat tulleet tarpeeseen, kun pehmeää lunta oli välillä melkein vyötäröön asti.
Soutajalta voi tulla alas samaa reittiä tai jatkaa mäkeä alas toiseen suuntaan kohti Pyhäjärven kylää (tätä reittiä ei ole merkitty viralliseen talvireittikarttaan). Itse kaahasimme alas kohti Pyhäjärveä, jossa pysähdyimme myöhäiselle lounaalle Mokkatuvalle. (Mokkatuvalta muuten kannattaa napata mukaan aivan älyttömän hyvää ohraleipää. Ei yllätys että maistui meille lappeenrantalaisille – kyseessä on lemiläisen ravintoloitsijan versio rakkasta pulleasta rieskastamme!)
Lasketellen rinteessä (ja vähän niiden ulkopuolella)
Laskettelu lienee Pyhän tärkein vetonaula talvella. Meistä kumpikaan ei ole mitään laskuhirmuja (molempien aktiivisimmat laskuvuodet löytyvät jostakin kultaiselta 1990-luvulta Joutsenon mittavasta Myllymäestä), joten kävimme ensin freesaamassa taitoja vihreissä rinteissä ennen kuin hyppäsimme tuolihissiin (josta tippumista ja muuta olin toki edellisyönä kauhuissani odottanut, turhaan tietenkin) ja posotimme isompiin rinteisiin.
Tällaiselle suhteellisen kokemattomalle laskijalle Pyhän siniset rinteet olivat juuri mainioita. Jyrkissä kohdissa sai treenata käännöksiä ja loivemmissa taas nauttia vauhdistakin. Oma (ja näemmä pienimpien lapsien!) suosikki oli pohjoisrinteiden rinne numero 9, kahden kilometrin mittainen metsäseikkailu, joka oli mainio niin maisemiltaan, mutkiltaan kuin vauhdikkuudeltaan. Rinteestä pääsi myös poukkaamaan helposti metsän puolelle.
Pyhä onkin erityisesti vapaalaskijoiden suosiossa. Offarihommat voi aloittaa tällaisissa rinteiden väleistä löytyvissä pienissä metsiköissä, kokeneemmille löytyy takamaastoista ihan kunnolla laskettavaa. Itse kolusimme muutaman laskun verran pohjoisrinteen vasemman puolen metsiä. Omien laskutaitojeni rajallisuus tosin tuli nopeasti vastaan, kun olisi pitänyt tehdä tarkkoja ja tiukkoja käännöksiä, ja muutaman kerran löysinkin itseni pää edellä lumipenkasta. Onneksi oli niin paljon puuteria, kolauksen sai korkeintaan ego!
Kun laskettelee muutaman kerran neljännesvuosisadassa, alkaa ymmärrettävästi väsyä ennen pitkää. Hankibaarissa syödyn mainion tofubowlin jälkeen en meinannut jaksaa enää keskittyä käännöksiin, joten jätin reissukaverin koluamaan punaisia rinteitä ja lähdin lämmittämään saunaa. Tässä hommassa lienee hyvä noudattaa samaa periaatetta kuin alamäkipyöräilyssä: on parempi lopettaa ennen aikojaan kuin liian myöhään. Kun laskee kerran vuodessa, kuutisen tuntia rinteessä on varmaan ihan riittämiin.
Hiihtäen Pyhäjärven ja Pyhätunturin ympäri
Seuraavat pari päivää vierähtivät kapeammilla suksilla. Pyhän latuverkosto alkaa aivan hotellin kupeesta (tosin alueen ainoat kiperät mäet ovat hotellilta alas varsinaisille laduille vievällä pistoladulla, mainiota alku- ja loppuverkkaa hiihtoretkelle siis!), ja suksien pääsee vaikka Luostolle asti.
Ensimmäisenä hiihtopäivänä teimme maltillisen hieman alle 20 kilometrin kierroksen Pyhäjärven ympäri. Reitti on helppoa ja suhteellisen tasaista, ja matkan varrelle osuu useampikin mainio latukahvila. Pidimme tauon Cafe Kairassa ennen kuin jatkoimme kohti kämppiä Soutajan kuvetta pitkin.
Toisen päivän hiihtoretkeksi valikoitui monen kehuma Pyhän erämaareitti, joka vie tuntureiden ympäri ja on reilut 30 kilometriä pitkä (lähestulkoon saman reitin voi myös ajaa pyörällä). Reitin voi kiertää kumpaan suuntaan tahansa, meille suositeltiin vastapäivään kulkemista, jolloin napakimmat ylämäet tulevat vastaan freesein jaloin. Reitin varrelle osuu muutamakin latukahvila, mutta oma evästaukopaikkamme oli mainio Salmiaavan päivätupa hienon aapasuon reunassa. Reitin varrella saa ihailla mainioita tunturimaisemia, soita ja monenlaista metsää, ja muutaman asteen pakkasella auringon paistaessa täydeltä terältä matkanteko oli lähestulkoon täydellistä.
Lumikengillä Tunturiaavalle
Lähtöpäivän kevyt aktiviteetti oli lumikenkäily kansallispuiston aapasuolle. (Jos siis kevyellä tarkoitetaan sitä, että taapersimme monta tuntia syvässä hangessa ja lopulta vielä jyrkkiä rinteitä ylös. Vähähikisempiä vaihtoehtojakin retkelle ja reitille toki löytyy, mutta kuka sellaisia haluaa?)
Tunturiaavan lintutornista aukeaa todella hienot näkymät suolle ja tuntureihin, perille pääsee joko luminkenkäillen, metsäsuksilla tai fatbikella. Paluumatkalla kävimme vielä hämmästelemässä Isokurun reunalla (itse kuruun ei saa talvella mennä lumivyöryriskin takia). Kun palautimme lumikengät vuokraamoon* ennen paluubussia Rovaniemelle, tuntui että oltiin saatu mahdutettua muutamaan päivään aika paljon lomaa ja sitä enemmän ohjelmaa.
Pyhälle pitää palata ehdottomasti ensi talvena. Paljon jäi vielä tekemättä ja kokematta. Ensi kerralla sitten rohkeammin rinteiden ulkopuolelle, hiihto Luostolle tunturijonoa pitkin, jääkiipeily ja muut hommat joita tällä kertaa ei ehditty kokeilla!
*Aito, maksamaton ja lämmin suositus Bliss Adventuren henkilökunnalle ja vuokraamolle (kaupan vieressä Pyhäinfon tiloissa)! Aivan huikean hyvää ja mukavaa palvelua! 6/5!
Lisää talvireissuvinkkejä:
Hetan parhaat hiihto- ja pyöräreitit
Vastaa