Yksi alkaneen vuoden tavoitteita on kokeilla uusia juttuja ja vähät välittää siitä onko osaamista vai ei. Ensimmäisenä lajikokeilussa rogaining.
Avainsana: polkujuoksu Page 1 of 2
En tee uudenvuodenlupauksia, mutta toiveita ja isomman kuvan ajatuksia uskallan kenties heittää ilmoille.
2019: vuosi jolloin sain potkut, juoksin paljon, voimailin hieman ja opin jotakin minkä ajattelin olevan minulle mahdotonta.
On se jännä homma, että juoksukunto ei parane ilman että juoksee.
Yhteistyössä Engelberg-Titlis
Jos mielii jätemäkeä parempaa mäkitreeniä ja haluaa katsella upeita maisemia juostessaan, kannattaa suunnata Sveitsiin. Tällaista oli polkujuoksu Engelbergissä.
//Yhteistyössä NUTS House
Jos olette seuranneet blogiani pidempään, olette taatusti huomanneet että metodini polkujuoksukisoihin valmistautumiseen on pitkälti ollut “soitellen sotaan”. Olen kyllä miettinyt juoksemista ja kisaan valmistautumista, mutta jättänyt systemaattisen treenaamisen sikseen, havahtunut muutamaa viikkoa ennen kisaa ja käynyt juoksemassa yhden pitkiksen, masentunut huonosta kunnostani ja päättänyt keskittyä kyykkäämiseen ja maastavetoon ja yrittää olla ajattelematta juoksemista ennen starttia.
Vuoden viimeinen polkutapahtuma summattuna yhteen virkkeeseen: oli kivaa, kunnes ei ollut enää yhtään kivaa.
Lauantaina juostaan Kolilla. Olenko valmis? Olenko treenannut? Vastaus saattaa yllättää!
Jos on jalat, osaa juosta. Vai osaako sittenkään? Ja miksi olemme niin leväperäisiä, mitä tulee oikein treenaamiseen?
Osallistuin viikonloppuna elämäni ensimmäiselle ultramatkalle NUTS Karhunkierroksella. Täyttyivätkö tavoitteet ja tuliko itku lopulta sittenkin?
