Kävin helatorstaina juoksemassa Nuuksio Classic Trail Marathonin reitin. Juostessa pohdiskelin sitä, kuinka suhteellista kaikki lopulta on ja miten nopeasti oma henkinen mittakaava muuttuu.
Avainsana: juoksu Page 1 of 10
Juoksin viikonloppuna pitkästä aikaa Cooperin testin. Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Vantaan Sanomissa julkaistiin eilen mielipidekirjoitus siitä, kuinka maastojuoksijat ja muut vauhtipoukkoilijat ovat pilanneet Nuuksion. Nimimerkki “Järkyttynyt ja pettynyt” toivoo, että Sipoonkorpi (ja mielellään myös toki Nuuksio) kiellettäisiin juoksijoilta ja vauhtipoukkoilijat ohjattaisiin hurjastelemaan Keskuspuistoon muiden metsänkäyttäjien tieltä.
Yksi alkaneen vuoden tavoitteita on kokeilla uusia juttuja ja vähät välittää siitä onko osaamista vai ei. Ensimmäisenä lajikokeilussa rogaining.
En tee uudenvuodenlupauksia, mutta toiveita ja isomman kuvan ajatuksia uskallan kenties heittää ilmoille.
2019: vuosi jolloin sain potkut, juoksin paljon, voimailin hieman ja opin jotakin minkä ajattelin olevan minulle mahdotonta.
On se jännä homma, että juoksukunto ei parane ilman että juoksee.
Taas on takana onnistunut treeniviikko. Painot liikkuivat hyvin, keuhkot toimivat, uintikin kehittyy. Pitääkö siis olla huolissaan?
Aina välillä toivotaan, että kirjoittaisin siitä, miltä treeniviikkoni näyttää. Näin liikuin yhden marraskuun viikon aikana:
Jos seuraat minua instassa, niin oletkin huomannut, että olen jälleen marrasputkessa.
Marrasputkihan siis tarkoittaa sitä, että jokaisena marraskuun päivänä juostaan ulkona vähintään 25 minuuttia.
