Lupasin kirjoittaa tämän postauksen heti reissusta saavuttuani, mutta arki rysähti päälle ja yhtäkkiä reissusta onkin kulunut jo monta kuukautta ja 160 kilometrin juoksuvaellus Alppien kuuluisimmalla vaellusreitillä tuntuu aivan toisen universumin hommilta.
Mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan: Tour du Mont Blanc
-juoksuvaelluksen mitä, miksi ja milloin (tai oikeastaan mikä, miten ja mitä mukaan, jos tarkkoja ollaan):
Oletko aina ajatellut, että Kanarian-lomalla pitää maata rannalla ja juoda kaljaa? Niin minäkin, ja kuinka väärässä olinkaan!
Kaupallinen yhteistyö Addnature
Jos en olisi päätynyt juoksemaan poluilla, en varmasti juoksisi ollenkaan. Metsissä ja tuntureilla juokseminen on tuonut omaan liikkumiseen lisää luontoa ja mahdollisuuden hyödyntää omaa fyysistä kuntoa monipuolisesti sekä tarjonnut mahtavia elämyksiä ja paikkoja ylittää itsensä.
Addnature pyysi minua vastaamaan muutamaan polkujuoksuaiheiseen kysymykseen ja antamaan parhaat vinkkini varusteiden valintaan.
Viimeiset pari viikkoa treenit ovat menneet hyvin. Olen käynyt monta kertaa viikossa crossfitissa, juossut pari lenkkiä siihen päälle, pyöräillyt sekä huviksi että hyödyksi. Tunnen kehittyväni, kovakaan treeni ei ole vienyt yöunia, tekniikka on ollut mukana, samoin pää.
Kävin helatorstaina juoksemassa Nuuksio Classic Trail Marathonin reitin. Juostessa pohdiskelin sitä, kuinka suhteellista kaikki lopulta on ja miten nopeasti oma henkinen mittakaava muuttuu.
Juoksin viikonloppuna pitkästä aikaa Cooperin testin. Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Vantaan Sanomissa julkaistiin eilen mielipidekirjoitus siitä, kuinka maastojuoksijat ja muut vauhtipoukkoilijat ovat pilanneet Nuuksion. Nimimerkki “Järkyttynyt ja pettynyt” toivoo, että Sipoonkorpi (ja mielellään myös toki Nuuksio) kiellettäisiin juoksijoilta ja vauhtipoukkoilijat ohjattaisiin hurjastelemaan Keskuspuistoon muiden metsänkäyttäjien tieltä.
Yksi alkaneen vuoden tavoitteita on kokeilla uusia juttuja ja vähät välittää siitä onko osaamista vai ei. Ensimmäisenä lajikokeilussa rogaining.
En tee uudenvuodenlupauksia, mutta toiveita ja isomman kuvan ajatuksia uskallan kenties heittää ilmoille.
2019: vuosi jolloin sain potkut, juoksin paljon, voimailin hieman ja opin jotakin minkä ajattelin olevan minulle mahdotonta.
Powered by WordPress & Theme by Anders Norén