Tein pääsiäistä edeltävät viikot maanisesti töitä, muun muassa kävin työmatkoilla Brysselissä ja Strasbourgissa. Kun laskeuduin varhaisaamuyöstä pitkänäperjantaina Helsinki-Vantaalle, olin lievästi sanottuna loppu.
Tag: elämä (Page 1 of 6)
Luin eilen Hesarista bloggaajakonkari Eeva Kolun haastattelun, jossa kerrotiin kuinka tämä oli päättänyt olla aidompi ja olla silottelematta liikaa elämäänsä lukijoiden miellyttämiseksi. Tämä on sinällään hieno ja jalo pyrkimys, mutta uutisasiana vähän eriskummallinen.
Minua aina hämmentää, kun saan palautetta siitä, kuinka hienoa on kun en siloittele asioita. Esimerkiksi kun kerron kuinka vaikeaa välillä esimerkiksi juokseminen, työn ja muun elämän tasapainottaminen tai vaikkapa järjissään pysyminen on. Tämä tuntuu oudolta, vähän kuin saisi tähtitarran siitä hyvästä että kertoo että taivas on sininen, kahvi hyvää ja Ed Sheeranin kappaleet sietämätöntä jollotusta.
6.30 heräsin meditoimaan, joogaamaan ja asettamaan intentiot tulevalle päivälle! Sä saat mitä sä haluut jos sä asetat fokuksen! Yass!
7.30 nautin aamiaiseksi pienpaahtimon kahvia ja vihersmoothien. My body is a temple.
Saako kolmekymppisenä vielä miettiä, mitä sitä tekisi elämällään?
Tuntuuko joskus siltä että elämästä puuttuu jännitystä? Näillä konsteilla saat arkeen hieman vaaran tuntua.
Viime päivät on keskusteltu ihmisten sisäisistä kelloista. Sofia ansokkaasti kirjoittikin siitä miten iltavirkkuja syyllistetään, mutta ei ole kuulkaas aamuvirkuillakaan aina helppoa.
Siinä se nyt istuu, ihanan viidakkoon kätketyn kalliotemppelin edustalla ja meditoi. Vai onko sittenkään niin?
Istun tässä työpöydän ääressä ja kuuntelen, kun joku minulle tuntematon eteläkorealainen nainen imeskelee pastillia, kuiskuttelee ja selailee paksua lehteä. Aaah.
Eli miksi itsensä vertaaminen muihin on ärsyttävä ja hyödytön refleksi sekä kuinka voisimme tehdä maailmasta vähän paremman paikan.