Viimeksi puhuttiin suurista unelmista ja kyvystä haaveilla konkreettisesti. Nyt ruodinnassa pienet ja vähän nolostuttavatkin unelmat.
Tag: elämä (Page 1 of 4)
Yksi parhaista elämänopeista on yksinkertainen ja hämmästyttävän tehokas. Ja mikä parasta, opin sen Arnold Schwarzeneggerilta.*
Millaisista asioista unelmoin? Osaanko edes unelmoida? Tästä on toivottu postausta jo pitkään, joten täytän unelmanne ja kerron, mistä oikein haaveilen.
Olet varmaan jo törmännyt tähän blogeissa kiertävään haasteeseen, jossa seurustelukumppani tai puoliso vastaa 33 kysymykseen bloggaajasta.
Tämähän on jännää, sillä itse voi aina valita mitä kertoo, mutta jos toinen vastaa, niin voi paljastua jotain ihan uutta.
Kuten ainakin yksi synkkä salaisuus…
Lotta teki tällaisen, niin mäkin sitten!
Kiehtovaa (tai ei) nippelitietoa minusta, olepa hyvä:
Tänään on maailman mielenterveyspäivä. En halua puhua mielenterveyden ongelmista nyt, vaan liittyvästä normaalista asiasta, josta vaietaan. Surusta.
Sureminen on ehkä jopa suurempi tabu kuin mielenterveysongelmat. Surusta ei saa puhua. Siitä pitää olla yli nopeasti ja omin voimin. Sureva pilaa ikävästi muiden fiiliksen.
Minä suren ihan hirveästi.
Olin torstaina niin hienoissa ja övereissä juhlissa että en tiennyt sellaisia olevan kuin elokuvissa. Työpaikkani täytti 20 vuotta, mitä juhlittiin Tukholman vanhassa linnanarkistossa niin komeasti että en osaa edes kuvailla kuinka siistiä kemuissa oli: oli kuolleiden päivän paraatia, akrobaatteja, tulennielijöitä, napatanssijoita, bändejä, käärmeitä, alaston mies jättimäisen ilmapallon sisällä ja jos vaikka mitä muuta.
Ja trapetsi.
Asiasanat: ruuhkavuodet, burnarin partaalla, missä olenkaan ollut kaikki nämä vuodet
Yhtenä päivänä sitä kiipeää vuorilla, ja toisena kahlaa läpi sähköpostitulvaa.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä kummallisemmaksi ja epämääräisemmäksi aika muuttuu: vuodet kuluvat käsittämättömän nopeasti, mutta samalla muutaman kuukauden takaisista asioista tuntuu olevan eliniän verran aikaa. Miten voi olla, että olen taas vuoden vanhempi?