Mitä haluan tehdä työkseni? Voiko sipsien maisteleminen tai koiranpentujen leikittäminen olla ihmisen työ? Ja onko mahdollista tyydyttää kunnianhimonsa ja pysyä samalla järjissään?
Avainsana: duuni Page 1 of 5
Törmäsin tähän vanhaan kirjoitukseeni. Se on vuodelta 2015 mutta edelleen ajankohtainen. Ajattelen monesta asiasta edelleen samoin, mutta on myös tapahtunut joitakin muutoksia!
Kuinka kauan uupumuksesta parantuminen kestää? Voiko siitä ylipäänsä parantua täysin koskaan? Tuleeko treenaamisesta enää mitään burnoutin jälkeen?
Olen ollut nyt joitakin viikkoja siitä erikoisessa tilanteessa, että elämässä on ollut poikkeuksellisen vähän suorittamista. Tai siis suorittamista on ollut edelleen kaikenlaisten byrokraattisten kommervenkkien, projektien ja työkuvioiden merkeissä, mutta tahdin hidastaminen on auttanut huomaamaan, kuinka turboahdettua oma elämä on normaalitilanteessa.
Olen nyt ollut työttömänä pari kuukautta. Tämän olen oppinut tähän mennessä työelämästä, työnhausta ja työttömänä olemisesta.
“Mikä on sun suurin vahvuus, missä olet erityisen hyvä?” minulta kysyttiin hiljan työhaastattelussa.
Mitä kuuluu nyt, kohta kaksi vuotta työuupumuksen jälkeen? Miten burnoutista parannutaan? Miltä tuntuu palata töihin työuupumuksen jälkeen? Ja muuttuuko mikään sairausloman jälkeen, itsessä tai työmaailmassa?
Miten suhtautua siihen, kun kalenteri ei yhtäkkiä pullistelekaan palavereja ja projekteja?
Kysymättä annettuja neuvoja, itsestäänselvää tai jopa virheellistä tietoa ja alistavaa kohtelua. Miten toimia, kun joutuu setäselittämisen kohteeksi?
Upea ura, menestyvä blogi, kukoistava seuraelämä, nousujohteinen treeni, hienoja reissuja. Ja samaan aikaan tarpeeksi aikaa olla yksin, palautua riittävästi, nukkua tarpeeksi, kerätä rahaa säästötilille, pysyä järjissään. Voiko kaiken saada kerralla? Tai onko kaikkea edes mahdollista saada?
