Kaikkeen tottuu, myös siihen että ei meinaa enää jaksaa. Burnaripäiväkirjojen toisessa osassa kartoitetaan matkaa kohti uupumusta.
Tag: duuni (Page 1 of 3)
Tämän vuoden merkittävin tapahtuma elämässäni on ollut työuupumus ja siitä ylös rämpiminen. Sain burnoutin ja siihen liittyvät masennus- ja ahdistuneisuushäiriödiagnoosit helmikuussa, mutta uupumuksen taustalla oli jo pitkään jatkunut liiallinen kuormitus, kova stressi ja huonosti nukkuminen. Olen halunnut palavasti jakaa ajatuksiani ja kokemuksiani teidän kanssanne, mutta en siltikään.
Yksi parhaista elämänopeista on yksinkertainen ja hämmästyttävän tehokas. Ja mikä parasta, opin sen Arnold Schwarzeneggerilta.*
Arkielämässä on kaksi faktaa: töissä on käytävä, ja omalla autolla tai julkisilla meneminen on tuskallista. Tätä on paljon pyydetty, joten: miten sujuu matkustaminen omin voimin vuoden ympäri, mitkä ovat parhaat varusteet työmatkapyöräilyyn ja miten selviää jatkuvasta hikisyydestä?
Reilu vuosi sitten sain valmiiksi melkein vuosikymmeneksi roikkumaan jääneen yliopistotutkintoni. Luukutin töiden ohella kahdeksassa kuukaudessa kasaan 55 opintopistettä, ja vaikka tahti olikin järjetön, muistin kuinka kivaa opiskeleminen onkaan. Ja nyt olen taas koulussa, tällä kertaa tosin paljon hitaammalla tahdilla ja ilman valmistumispaineita.
Muutama viikko sitten puhuin Instagram storiesin puolella unettomuudesta ja pohdin mitä voisi tehdä yön pitkinä tunteina, kun ei vain pysty nukkumaan vaikka kuinka yrittäisi. Sain valtavasti viestejä ja kokemukseen perustuvia neuvoja siihen, mitä tehdä kun uni ei tule.
Muutama päivä sitten Hesarin etusivulla oli Elisan mainos, jossa teleoperaattori kehui olevansa työnantaja, joka ymmärtää että työntekijöillä on muutakin elämää kuin duuni. Yhä useampi yritys houkuttelee työntekijöitä erilaisilla lupauksilla siitä, että perhe-elämä tai muut mielenkiinnon kohteet eivät kärsi työnteosta. Tällaisille avauksille sitten aplodeerataan innolla.
Mutta kun asiaa ajattelee tarkemmin, onhan se aikamoisen absurdia, että aikamme positiivisia poikkeuksia ovat yritykset, jotka sanovat julkisesti että duunareilla on myös oikeus omaan elämäänsä ja lastensa näkemiseen sekä tarpeeksi aikaa hyvinvoinnistaan huolehtimiseen ja nukkumiseen. Eli toisin sanoen olemme kollektiivisesti sitä mieltä, että ei oikeastaan ole moista oikeutta. Että jos työ ja muu elämä ovat törmäyskurssilla, oman elämän joutaakin väistää.
Säännölliseen treeniin ja säntillisempään elämään palaamista on kestänyt nyt kuukausi. Neljän viikon tarkkailujaksoon on mahtunut melkoisen kattava otos meikäläisen normaalia elämää: pari perusviikkoa ja muutama sellainen pätkä, joiden jäljiltä tuntee jääneensä kiirejyrän alle.
Viikosta kuluu melkoisen suuri siivu työmatkoihin. Mihin tuo kaikki aika menee? (Self-help-varoitus: sisältää elämänohjeen.)
Yksi onnistunut viikko ei vielä tee naisesta arjen ja säännöllisen treenaamisen mestaria, kuten vanha viidakon sananlasku sanoo. Ensimmäinen viikko oli onnistunut, mutta miten kävi toisella viikolla, kun duunikiiret vyöryivät päälle toden teolla?