Kesä on minusta kauhean epäreilu homma. Ai että miksi? No siksi:
Tag: asianlaita
Mitä luinkaan! Miesurheilijat ahdistelevat naistoimittajia. Yle uutisoi tennistähdestä, joka sai lähteä Pariisin turnauksesta ahdisteltuaan Eurosportin toimittajaa Maly Thomasia ja samassa jutussa SVT:n toimittaja Lovisa Giertta kertoo seksuaalisen häirinnän olevan arkipäiväistä.
Lauantainen Älä laihduta -päivä meni, ja ehkä unohtui. Taas ahdistaa se miltä näyttää, ja ne muotit, joita ei täytä.
Ulkona sataa lunta, vaikka on toukokuu. Ottaa päähän, kaipaan aurinkoa. Minä nimittäin rakastan aurinkoa. Rakastan sitä, miltä aurinko tuntuu iholla. Koko päivän ulkona olleen ja auringossa paahtuneen ihon tuoksua. Sitä, kun pitkän talven jälkeen aurinko oikeasti lämmittää.
Mulla on. Mutta ei aina ole ollut. Pokassa on onneksi sellainen hyvä ominaisuus, että se kasvaa käyttämällä, ja tiukassa paikassa voi miettiä, että “selvisin siitä, että pelasin sammakoksi pukeutuneena rantalentopalloa helvetin ison yleisön edessä ilman aiempaa kosketusta koko lajiin, enköhän selviä tästäkin”.
Kävin kotva sitten keskustelun juuri tapaamani miehen kanssa. Sulla on tosi hyvä kroppa, mies sanoi. Aha, vastasin. Teet varmaan tosi paljon töitä sen eteen?, mies kysyi. En, vastasin. Mutta pakkohan sinun on, mies jatkoi. Ei minua kiinnosta miltä näytän, sanoin. Mutta pakkohan sinua on kiinnostaa!, mies ihan tuohtui.
”Lihavia nuoria näkee entistä enemmän. Tuntuu siltä, että joissain alakulttuureissa lihavuudesta on tullut hyväksyttyä. Kesällä kaupungilla näkee lyhyitä toppeja, joiden alta tursuaa iso vatsa. Sitä ei enää ihmetellä lainkaan.”
En ole yhtään pumpissa! Olen syönyt viimeisenä kolmena päivänä enemmän kuin kahtena edellisenä kuukautena yhteensä! En ole käynyt salilla ehkä vuoteen!