Olen useasti ennenkin avautunut siitä, millaista on elää “väärän” kronotyypin kanssa – eli siis olla iltavirkku.
Voimakkaan iltavirkkuuden lisäksi minussa on sellainen kätevä ominaisuus, että tarvitsen unta noin yhdeksän tuntia yössä. Nämä ominaisuudet toimivat tosi hyvin yhteiskunnassa, jossa aamuvirkkuuta pidetään ainoana oikeana tapana elää.
Istun tässä työpöydän ääressä ja kuuntelen, kun joku minulle tuntematon eteläkorealainen nainen imeskelee pastillia, kuiskuttelee ja selailee paksua lehteä. Aaah.
Matkakuume, fillarikuume ja lenkkarikuume ovat tuttuja juttuja. Olenko mennyt rikki, kun olen viime aikoina potenut erityisen kovaa autokuumetta?
Teräsmeduusat, posin asialla jo vuodesta kaksituhattajotain!
Asiasanat: ruuhkavuodet, burnarin partaalla, missä olenkaan ollut kaikki nämä vuodet
Tapahtui jonkinlainen meteorologinen ihme ja Suomeen tuli yhtäkkiä kesä. Tuosta noin vaan! Ja olen siitä kuulkaas tosi iloinen!
Seuraa pohdintaa taitolajin aloittamisesta aikuisiällä, omien huonommuudentunteiden voittamisesta ja palautteen vastaanottamisen taidosta.
Näin juuri ikkunasta, miten aivan normaalin näköinen nuori ihminen nappaili irtokarkkikaupassa Amerikan pastilleja paljain sormin karkkipussiinsa.
Helsingin Sanomissa julkaistiin tänään juttu suomalaisten huonosta työpukeutumisesta. Minna Kiistala ja Jani Niipola peräänkuuluttavat katajaiselta kansaltamme bisnespukeutumiseen panostamista. Ovat kirjoittaneet aiheesta aivan kirjankin! Ja kuulkaa tästä on meilläkin kokemusta: Teräsmeduusojen edustuspukeutuminen on nimittäin tarkasti säänneltyä!
Olen tässä viime aikoina pyöritellyt ajatusta siitä, että keskimääräisen länsimaisen sukankuluttajan elämä on liian mukavaa. Eikä se ole hyvä.
Powered by WordPress & Theme by Anders Norén