Suuri aamu-urheiluhuijaus

Tiedättehän ne työpaikoilla ja somessa päivystävät pirteät ihmishirviöt yksilöt, jotka ovat käyneet jo ennen aamukuutta lenkillä tai salilla ja kovaan ääneen hehkuttavat aamuisen urheilusuorituksen autuaaksitekevää vaikutusta? Miten varhainen pinnistely “piristää ihanasti”, “antaa tosi hyvin energiaa koko päiväksi” “ja sitten on illalla aikaa tehdä jotain muuta”. Älkää uskoko heitä.

Todellisuudessa aamuisin urheilu on omiaan sekoittamaan koko loppupäivän, ainakin jos olet kuten minä. (Mahdollisesti on olemassa myös toisenlaisia, aidosti aamu-urheilusta nauttivia ihmisiä, vaikka kallistunkin jonkinlaisen salaliittoteorian puoleen tässä asiassa.) Aamu-urheiluksi lasketaan kaikki työmatkapyöräilyä kuormittavampi liikunta, joka suoritetaan ennen puolta päivää, enkä suosittelisi sitä vihamiehillenikään (jos minulla olisi vihamiehiä).

Empiirisen, yhden naisen otantaan perustuvan tutkimuksen mukaan aamuisin treenaaminen aiheuttaa seuraavanlaisia asioita:

  1. Koko loppupäivän väsyttää niin, että työnteosta ei tahdo tulla mitään.
  2. Mikään määrä kahvia ei piristä.
  3. Koko päivän on samanaikaisesti kauhea nälkä ja epämääräisen etova olo, minkä takia ei pysty syömään niin paljon kuin haluaisi. Eikä jaksakaan, koska meinaa nukahtaa kahvikuppinsa taakse.
  4. Treenikään ei kulje: etenkin voimaliikkeet ja painonnosto ovat aamuisin todella tahmeita. Luullakseni aamupäivällä suoritettu takakyykyn ykkösmaksimini on ainakin 10 kg heikompi kuin iltapäivällä tai alkuillasta tehty.
  5. Jos treenaa vain kerran päivässä, illalla ei ole mitään tekemistä, koska on jo tehnyt treenin. (Tosin itsehän teen aamutreenin ainoastaan silloin, kun illalla on jotain menoa, joka estää treenaamisen)*.

Asiallisesti ottaen aamuisin urheilemisen mielekkyys riippuu varmasti pitkälti siitä, onko koeyksilö aamu- vai iltaihminen ja onko tämä tottunut urheilemaan aamuisin vai ei. Itse olen aina ollut aamu-uninen ja tapaan piristyä iltaa kohden, mutta tästä huolimatta ajoittain olen onnistunut treenaamaan aamuisinkin. Luulen, että pakon edessä pystyisin siis tekemään itsestäni aamu-urheilijan, mutta niin kauan, kun pakkoa ei ole, minua ei nähdä toimistossa hehkuttamassa aamulenkkien ihmeitätekeviä vaikutuksia.

*Olen nykyään ilmeisesti niin tylsä tyyppi, että minun on vaikea keksiä kivaa tekemistä, joka ei olisi treenaamista.

Kuva Pixabay/skeeze.

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Meduusan verkossa 8/17

Next

Noin viikon olut: More Dry and Sour than Your Mother in Law Saison

9 Comments

  1. Lotta

    Mä oon aamuvirkku mutta vihaan silti aamu-urheilua. Miksi siitä muuten tulee niin kummallinen olo koko päiväksi? Ja miksi aamun jälkihiki kestää jonnekin pitkälle iltapäivään?

    • Miia

      Onneksi hikoilen niin vähän, että toi jähi ei sentään oo ongelma 😀 Mutta kummallisen olon tunnistan, menee ihme sumussa koko loppupäivä.

  2. TaMar

    Mä olen varma että mulla jäis liikkuminen kokonaan jos ainoa vaihtoehto olis tehdä se aamulla ennen töitä :/ Sen lisäksi että niin aikaisin aamulla herääminen sotkisi mun rytmin ihan totaalisesti, niin sinne treenin perään pitäis vielä löytää aikaa käydä saunassa, koska pelkän suihkun jälkeen palelen ihan horkassa koko lopun aamupäivän (istumatyö)… (tää kun koskee ihan jo sitä että käy koiran kans viikonloppuna aamupäivällä kävelemässä ja sen jälkeen yrittää vaikka istuskella ja lukea jotain)

    • Miia

      Luulen – tai pelkään – samaa: priorisoisin varmaan useimpina aamuina nukkumisen. Ja jos menisin aamulla treenin päälle saunaan niin sitten ainakin taatusti simahtaisin koneen ääreen jo ennen puolta päivää. Mutta onneksi sulla sentään on saunamahdollisuus: meillä on salilla vaan suihku ja jääpalakone kylmäkylpyjä varten 😀

  3. Aamulenkki takana enkä voi neljän viikon kahden aamutreenin jälkeen mitenkään sanoa tykkääväni tästä touhusta. Kroppa on vielä aivan unessa kun pitäisi saada tehoja irti ja sen lisäksi on koko päivän jäätävä nälkä. Viime perjantaina aamusta tekemäni tempaustreeni oli kyllä elämäni suurin virhe – ei ennen aamuseitsemää saa mitenkään kropasta irti tarvittavaa terävyyttä. Kyllä, aamu-urheilu on huijausta!

    • Miia

      No juuri näin! Olen ehkä kerran erehtynyt tekemään painonnostotreenin ennen aamuyhdeksää: VIRHE. (Ennen aamuseitsemää en ole koskaan edes yrittänyt treenata o_O ).

  4. Iitu

    Mä oon varmaan jotain epämäärästä lajia. Sen lisäks että en oo aamu- enkä iltavirkku, niin mulle on aivan sama mihin aikaan treenaan. Toki aamulla tarttee astetta paremmat lämmittelyt alle, mutta muuten ihan sama. Ja loppu päivän fiilikseen treenaaminen ei juurikaan vaikuta. Hämmentävää.

    • Miia

      Ah, mutta tuohan on kauhean näppärää! Itsekin osaan suht helposti sopeuttaa unirytmiäni tarvittaessa, vaikka luonnostani olenkin iltaihmisyyteen kallistuva, mutta aamutreeni on aina ollut hankalampi pala. Hyvä pointti kyllä lämmittelystä: illallahan kroppa on jo koko päivän puuhailun jälkeen paljon lämpimämpi kuin heti herättyä.

  5. Rige

    Pakko kommentoida aihetta, en ennen ollut aamutreenaaja. Kunnes aloitin ryhmässä treenaamisen, kahdesti viikossa treenit starttaa 7:15. Ensimmäinen viikko meni ihan töttöröö, oli semmoinen väsynyt ja puuh olo koko päivän. Ja nyt, viiden viikon jälkeen se on ihanaa! Illalle jää aikaa nähdä kavereita tai ihan mitä vaan ja päivä kulkee hyvin. Tottumisesta kyse siis! Ei ole huijaus, PAITSI yksin treenaaminen aamulla on huijaus, se ei todellakaan toimi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén