Laitatko sinäkin ruokaa, jolla ei ole reseptiä tai nimeä? Ei hätää, et ole yksin!
Tänään lounasta laatiessani havahduin jälleen siihen, että olen varsinainen sössökeisari. Valtaosa ruoanlaitostani perustuu siihen mitä sattuu olemaan käsillä, josta valmistetaan jotakin ilman minkäänlaista reseptiä tai suunnitelmaa.
Kerroin havainnostani Instagramissa, ja halusin tietää millaisia ruoanlaittajia muut ovat: kaltaisiani sössökeisareita vai reseptejä ja oikeita ruokalajeja tekeviä kokkeja. Oli huojentavaa huomata, että valtaosa äänestäjistä identifioi itsensä ennemmin sössöjen kuin ruokalajien tekijäksi.
Sössökeisarina on helppo tuntea riittämättömyyttä, sillä someaika ei ole meille, jotka tekevät suunnitelmatta, reseptittä ja ilman visuaalisia ambitioita. Pitäisi olla aina tulilla se kuumin panopasta, uunifetalohi tai mikä ikinä onkaan sen päivän juttu, jotain mikä taipuu kivaksi hashtagiksi ja näteiksi kuviksi Instagramiin. “Reseptiä kehiin!” huutavat muut. Sössökeisarilta kukaan ei kysy miten tuon teit.
Jos tarkastelen omaa ruokapäiväkirjaani, se sisältää lähes ainoastaan ja yksinomaan sössöjä tai hässäköitä: kanaa tahi vegeprodea ja mitä ikinä vihanneksia kotona sattuu olemaan, hieman varioiden riisin, nuudelien tai muiden höysteiden kanssa. Viime viikolla laitoin yhden ruoan jolla oli nimi, ja sekin oli sössöille läheistä sukua oleva butter chicken.
Välillä toivon, että osaisin laittaa niin sanottua oikeaa ruokaa. Sellaisia joita kehtaisi tarjota muillekin. Sillä kuka kutsuu ketään kotiinsa syömään sössöjä? “Hei tuutteko meille perjantaina, en tiedä yhtään mitä teen, varmaan jotain kanaa ja vihanneksia sisältävää sössöä? Tuokaa te viiniä.” Ei, syömään kutsutaan nauttimaan oikeita ruokia, sellaisia joilla on nimi ja jonkinlainen positiivinen odotushorisontti.
Ehkä pitäisi olla itselleen ruoanlaittajana armollisempi. Kutsua joku kylään ja katsoa, maistuuko sössö. Omapahan on häpeänsä, jos ei kelpaa.
Sanna
Koska olen niin innoissani tästä aiheesta, laitan (pyytämättä) jakoon kehittelemäni reseptin, joka on meidän taloudessa yksi suosikeista:
Seimättö
400 g pakasteseitä. Meidän on tietty Lidlistä, mutta uskoisin että myös muualta hankittu kelpaa.
1 lime/sitruuna, riippuen kumpaa makua preferoi. Itse suosin limeä.
2 sipulia
1 tuore chilipalko
1-2 valkosipulinkynttä
reilu pala tuoretta inkivääriä
1 paprika (tämä ei ole pakollinen, mutta toimii)
kalakastiketta (jos tykkää. Jos ei tykkää, kannattaa jättää väliin)
Oliiviöljyä. Reilusti. Ja reilusti tarkoittaa tässä kohtaa vähintään puoli desiä. Jos määrä hirvittää, laita vähemmän.
mustapippuria
kuivattua korianteria
vettä
Homma on niinkin yksinkertainen, että kamat pannulle ja pannu hellalle. Jos haluaa hifistellä, voi tietty käyttää chilin ja vs:n ensin vähän öljyssä, mutta usein en jaksa ja hyvää on tullut silti. Sitten vaan haudutellaan semmoinen vartti tai vähän reilu. Seitiä kannattaa sulattaa edes vähän ennen valmistamista, nopeuttaa hommaa ja tulee jotenkin parempaa. Vettä perään sen verran kun haluaa nestettä olevan. Jos ei käytä kalakastiketta, kannattaa laittaa vähän suolaa tai soijaa.
Mättö toimii parhaiten laadukkaiden nuudelien kanssa (nämä keitettynä sekaan loppuvaiheessa), mutta oikein hyvä kaveri on myös riisille. Ja päälle tuoretta korianteria.
Ruoka näyttää kerran syödyltä, mutta arveluttavasta ulkonäöstä huolimatta suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Kulinaarisen kokemuksen lisäksi nautintoa lisää se, että sei on todella edullista ja ravintoarvoiltaan melko laadukasta tavaraa. Muita, edes ihan hyviä ruokia, en valitettavasti ole ko. artikkelista keksinyt, sen verran hankala se minusta kaikessa kuivuudessaan on. Täytyy toivoa, jottei tähän ihan heti kyllästy.
Lotta
Uujes, kiitos! Seisössö menee kyllä kokeiluun!
Miamauma
Jes!!! Mulla on yleensä jompaa kumpaa kahdesta ruokalajista: kasaa tai mössöä. Tämä teksti helpotti henkisesti, kiitos.
Ps. Mä olen seurannut teitä ikuisuuden instassa ja mulle selvisi vasta eilen, että teillä on blogi.