Loppukesä on CrossFit-kisojen aikaa. Reilun viikon päästä järjestetään koto-Suomessa Karjalan Kovin -kilpailu ja parin viikon kuluttua alkavat CrossFit Gamesit. Seuraan somessa monia cf-tyyppejä, joten instagramini feed on täynnä erilaisia kisoihin valmistautumista. Itsekin olen menossa viikonloppuina kisaamaan, ja olen valmistautunut, no, en mitenkään. Kuinkahan tässä näin taas kävi?

Viikonloppuna Mikkelin Karkialammilla järjestetään ns. matalan kynnyksen cf-kisat, Kuntokarkelot. Kevättalvella lippujen tullessa myyntiin salillamme masinoitui suht iso porukka kisaamaan, ja jonkun hetkellisen mielenhäiriön vallassa minäkin tulin ylipuhutuksi hankkimaan kisalipun. Sitten suljinkin  koko jutun mielestäni.

Tässä vaiheessa vielä naurattaa, hai on turvallisesti lasin takana.

Nyt sitten pitäisi ylihuomenna astua areenalle ensimmäistä kertaa kilpailijan ominaisuudessa. Olen heinäkuun aikana ehtinyt tehdä kokonaista neljä crossfit-treeniä. Lisäksi olen kivunnut vuorelle ja juonut kaljaa Espanjassa sekä käynyt verestämässä uimahyppytaitoja viikon intensiivikurssilla. Kummastakaan tuskin on mainittavaa hyötyä kisoissa.

Kippis! Kuva Valencian “treenileiriltä”.

Pienen lisätwistin hommaan tuo se, että puolison kanssa tuli jo viime kesänä puhetta, että joku pieni polkupyöräretki olisi kiva tehdä kesällä. Aikataulutussyistä nyt sitten aiomme yhdistää Kuntokarkeloihin SAIMAAN YMPÄRIPYÖRÄILYN. Siis sen lisäksi, etten ole valmistautunut kisoihin käytännössä mitenkään, aion sotkea paikalle täyteen retkikuormaan lastatulla polkupyörällä. (Tällä hetkellä tosin kyttään sadetutkaa ja toivon, että saderintama ei pilaa “hyvää” suunnitelmaa.) Saatoin myöhästyä paikalta, kun järkeä jaettiin.

Löysin äskettäin onnenapilan. Sille on nyt käyttöä.

Rapsaa pyöräretkestä ja kisoista tulee, mikäli selviän tästä sekoilusta hengissä.

RSS
Facebook
Facebook
Instagram