Sananen hummailusta

Vietimme perjantaina Sofian yllätyssynttäreitä. Kävimme bissellä, panimokierroksella ja oluttastingissa, sekä sen jälkeen syömässä ja bissellä. Ei siis mikään all out -ilta, mutta seuraavana päivänä tuntui siltä että niin pahan olon ansaitsisi vain jos on juonut yhteen pekkaan lekallisen Jägermeisteria.

Meinasin kirjoittaa siitä miten huomaa tulleensa vanhaksi kun tulee kohtuuttoman huono olo pienestäkin juhlimisesta, mutta tajusin että kirjoitin siitä jo aikaisemmin syksyllä kun olin edellisen kerran juhlimassa.

Juhlat olivat mainiot ja oli ihana nähdä ihmisiä pitkästä aikaa. Ylipäänsä ilta toi paljon sosiaalista hyvinvointia, sillä olen pääosin nyhjöttänyt kotona viime kuukaudet. Mutta sosiaalisuus, voi pojat se on raskasta!

Pahinta hummailussa on sen ristiriitaisuus: se on hauskaa ja välillä hyvin tarpeellista, mutta samalla se myös kuluttaa valtavasti. Juhliminen tarkoittaa helposti sitä, että seuraava päivä tai pahimmassa tapauksessa useampi menee hukkaan. Vaikka ei olisi juonut pisaraakaan alkoholia, pelkkä valvominen ja ihmisten seurassa oleminen kuluttaa minua niin, että seuraavana päivänä en jaksa oikein mitään. Etenkin myöhään valvominen aiheuttaa krapulan kaltaisia oireita ja tekee esimerkiksi treenaamisesta nahkeaa.

On varmaankin luonnollista, että iän myötä (ja krapuloiden pahennuttua!) hummailunhalu hieman laantuu. Mutta olen myöskin huomannut, että olen loppujen lopuksi myös vähemmän sosiaalinen kuin olen joskus kuvitellut olevani. Olen ollut kova menemään, mutta en ole aina välttämättä tunnistanut tarvetta viettää paljon aikaa myös yksin ja ilman sosiaalista kanssakäymistä.

Mutta siitä kai elämässä on kyse. Välillä juhlitaan ja sitten välillä ollaan hiljaa kotona. Ihan heti ei tee mieli kyllä hummailemaan lähteä.

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Avoin kirje pyörästäni valon varastaneelle

Next

Tässä on ollut vähän kaikenlaista

1 Comment

  1. Anne

    Jep, tutulta kuulostaa. En ole useampaan vuoteen uskaltanut juoda kunnolla kamalien krapuloiden takia – tai siis käytännössä en ole juonut oikeastaan ollenkaan, koska jo yhden annoksen jälkeen tunnen sen seuraavana päivänä, ja toisaalta niin pienestä määrästä ei saa tarpeeksi iloa, joten helpompi olla juomatta ollenkaan.

    Ja valvomisen vaikutuksen huomaan myös, että se vaikuttaa hiukan krapulan omaisesti, vaikka ei olisi juonut yhtään. Välillä kuitenkin täytyy päästä tanssimaan, joten kestän väsymyksen vaikutukset, mutta krapula pelottaa sen verran, että olen mieluummin ilman alkoholia (vaikka tykkäisin kyllä sen sosiaalisuutta lisäävästä vaikutuksesta).

Vastaa käyttäjälle Anne Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén