Palataanpa viime kesän pyörämatkan tunnelmiin. Miten onnistuu bikepacking Saimaalla? Millaisia ovat Saimaan ja Puumalan pyöräreitit ja miten ne voi yhdistää?


Yksi kesälomaperinteistäni on tehdä jokin matka yksin. Yleensä olen lähtenyt yhden naisen juoksu-, maastopyöräily- tai kiipeilylomalle Alpeille, mutta koronakesänä ainoa vaihtoehto oli jäädä Suomeen. Ja mikäs sen parempi keino fiilistellä kotimaan kesää kuin fillarin selästä!

Puumalan ja Saimaan saaristoreittien yhdistäminen maitse tai lautoilla

Koska tarkoitukseni oli muutenkin lähteä sukuloimaan itään, päätin napata fillarin junaan ja tehdä pyöräretken Saimaalla (olen kerran polkenut Helsingistä Lappeenrantaan, mutta en välitä tehdä tuota reittiä enää uusiksi). Halusin yhdistää yhteen retkeen kaksi eri ympyräreittiä, koska valmiiksi suunnitellut ja merkityt reitit ovat omaan makuuni turhan lyhyitä: Puumalan saaristoreitti 70 kilometriä ja Saimaan saaristoreitti 160 kilometriä.

Omaksi starttipaikakseni valikoitui Lappeenranta, koska sain jätettyä sinne muulla lomareissulla tarvitsemani rojut. Lähdin Lappeenrannasta kohti Imatraa Saimaan saaristoreittiä mukaillen, ja Ruokolahden jälkeen Syyspohjassa jatkoin Saimaan reitin sijaan suoraan kantatietä 62, jota pitkin ajelin Puumalaan, josta pääsin tekemään toisen ympyräreitin, jonka jälkeen ajoin samaa tietä takaisin ja liityin jälleen Saimaan reitille. Ns. ylimääräistä matkaa tuli reilut 30 kilometriä suuntaansa.

Reitit voi yhdistää myös pyörälauttojen avulla. Lautta Saimaan saaristoreitin varrella olevasta Sarviniemestä Puumalan Lintusaloon kestää puolisentoista tuntia, mutta lautta kulkee vain kolmesti viikossa ja siihen mahtuu ainoastaan 10 pyörää (kesällä 2020), eli lauttapaikat myydään nopeasti ja pitkäksi aikaa loppuun.

Reittien yhdistäminen maitse on siksi oikein varteenotettava vaihtoehto. Varsinaista nähtävää tien 62 varrella ei ole mäkiä lukuun ottamatta, ja etenkin kesäaikaan lomaliikennettä voi olla rutkastikin, mutta 30 kilometriä suuntaansa taittuu kyllä suht vikkelästi.

Sekä Puumalan että Saimaan saaristoreittien varrella on vesistön ylityksiä. Kuten reitit yhdistävänkin lautan tapauksessa, paikat kannattaa varata hyvissä ajoin: vuoroja oli viime kesänä vain kerran päivässä, ja ne oli myyty loppuun monena päivänä. Lisäksi lauttojen ajankohdat kannattaa ottaa reittisuunnittelussa huomioon. Itselleni päänvaivaa tuotti yhden yöpymisen suunnittelu, sillä lautta Kyläniemestä Sarviniemeen lähti kello 15. Paras leiripaikka olisi ollut noin tunnin ajomatkan päässä Kyläniemestä, mutta en halunnut heilutella käsiä koko päivää odotellen lauttaa, joten lähdin liikkeelle aamulla Puumalasta, ja eri päivien osuuksista tuli hyvinkin eri mittaisia (60-150 km).

Pyörälautta on hauska kokemus ja tuo hyvää vaihtelua satulassa istumiseen. Lisäksi lautalla myydään juomista ja jäätelöä! Erikoista kuitenkin oli, että varauksia ei mitenkään tarkistettu lautalla, vaan pyörät kärrättiin sisään ja matka maksettiin kortilla mitään tarkistamatta.

Reittikartat ja lautta-aikataulut (2020) löydät täältä.
Lauttaliput varataan Visit Puumalan sivuilta.

Pyörälautalla on hauska matkustaa!


Päivä 1: Saimaan saaristoreitiltä Puumalaan

Lähdin liikkeelle Lappeenrannasta. Tarkoitukseni oli polkaista liikenteeseen heti aamusta, mutta tein sikäli tyhmästi että ajattelin juuri ennen lähtöä ihan himppasen lisätä rengaspaineita – ja onnistuin rikkomaan takakumin venttiilin niin, että osia venttiilistä jäi kiinni pumppuun. Uuden sisäkumin vaihtamisen ja pumpun kanssa tappelun jälkeen pyörähdin vielä Lappeenrannan keskustassa hakemassa yhden uuden sisurin lisää.

Seurasin Saimaan saaristoreittiä ensin Imatralle. Reitti on hyvin merkitty, ja se kiemurtelee maalaismaisemissa ennen kaartamistaan Imatran valtionhotellin luokse. Jos haluaa oikaista, pääsee Imatralle huomattavasti suorempaakin reittiä – mutta paljon, paljon tylsemmin kutostien viertä. Imatralla pidin ruokatauon: kävin fiilistelemässä koskea (lapsena kävimme katsomassa sitä joka kesä, mutta nyt taukoa oli tullut ainakin kaksi vuosikymmentä, joten jaksoin taas ihastella sitä!) ja söin pienen lounaan torikojusta.

Seuraavaksi reitti vei kohti Ruokolahtea. Ensimmäisen päivän osuus Saimaan saaristoreitistä on sukellus Suomen metsäteollisuuden tarinaan, sillä reitti kulkee aivan UPM:n ja Stora Enson tehtaiden ohitse, ja matkan varrella voi nähdä myös alati harvinaisemmaksi käyvää tukinuittoa. Reitin ainoa vaaratilanne sattui suoraan Stora Enson tehtaan luona, kun tehtaalle kiirehtivä rekka oli kiilata minut kapealta pientareelta ulos (reitti kulkee paikoin kevyen liikenteen väylää ja paikoin ajorataa).

Ruokolahden keskustan jälkeen reitti kulkee tovin tietä 62 pitkin. Jos mielii Puumalaan, voi vain jatkaa eteenpäin eikä kääntyä Syyspohjasta Saimaan reitille. Myöhäisestä lähdöstä ja Puumalaa kohti kasvavista mäistä huolimatta olin jo alkuillasta Puumalassa, jossa kävin syömässä päivällisen ennen leiriytymistä. Meinasin etsiä Puumalan jälkeen jonkun hyvän telttapaikan rannasta, mikä osoittautui yhdellä maan suosituimmalla mökkiseudulla vähän haastavaksi. Päätin siis olla laiska ja rullailla leirintäalueelle hieman Puumalan jälkeen. Löysinkin alueelta mainion paikan aivan veden ääreltä, ostettua respasta kylmän bissen ja kuuluipa sisäänpääsyyn aamusaunakin. Ei pöljempää sekään, vaikken täysin omassa rauhassa saanutkaan olla.

Turistihommissa Imatrankoskella.


Päivä 2: Puumalan saaristoreitti

Toisen päivän agendalla oli Puumalan saaristoreitin polkeminen. Vaikka reitti on lyhyt, sen varrelle osuu melkoisesti mäkiä ja todella huonokuntoista tietä. Pyörälautta kulki Hurissalosta Lintusa

Pidin Lintusalon päässä melkoisen pitkän tauon, kun törmäsin muutamaan tuttuun ja jäimme turisemaan lounaan ääreen ihastuttavaan Nestorinrantaan, jossa olisin mieluusti ollut yötä söpöissä pienissä aitoissa (paikassa on myös pieni telttailualue rannan tuntumassa). Halusin kuitenkin jatkaa vielä matkaa, sillä kolmannesta päivästä oli tulossa pitkä edellä mainittujen lauttateknisten syiden takia.

Lintusalon jälkeen ohjelmassa oli ensin mahtavaa gravelia ja sen jälkeen reissun ensimmäinen lossi. Koska poljettavaa ei päivän aikana ollut paljoakaan, vietin vielä muutaman tunnin Norppapolun retkireittiin tutustuen. Norppapolku kuuluu Saimaan geoparkiin ja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. 13 kilometrin ympyräpolku alkaa aivan Puumalan ison sillan läheltä, eli kyliltä pääsee reitille myös jalkaisin. Reitin varrella on myös vesipiste ja jättiläismäinen laavu. Yöpyminen Norppapolulla on kielletty, mutta sen lähistöltä voi kyllä löytää hyviä yöpymispaikkoja. Seuraavan yön sain viettää ihanalla pikkurannalla ylhäisessä yksinäisyydessäni. Vähän toivoin että olisin nähnyt norpan, mutta onni ei ollut myötä.

Auringonlasku Norppapolulla.


Päivä 3: Puumalasta Lappeenrantaan pitkän kaavan kautta

Hyvin nukutun yön jälkeen oli aika kääntyä takaisin Lappeenrantaa kohti. Aamun etapiksi jäi rullailla takaisin vanhalla tutulla tiellä 62, kunnes pääsin Syyspohjan risteykseen ja käännyin jälleen Saimaan saaristoreitille. Saimaan lenkki on huomattavasti Puumalan sisarreittiään tasaisempi, ja rullailu maalaismaisemissa oli silkkaa iloa.

Pidin lounas- ja uimatauon Huuhanrannassa, joka on varmaan yksi Saimaan hienoimpia rantoja kaikessa 1,5 kilometrin mitassaan. Tein sikäli tyhmästi, että uskoin pientä itse tehtyä kylttiä, joka ohjasi rantaan, ja jouduin polkemaan/taluttamaan molempiin suuntiin upottavassa hiekassa ja isoissa mäissä – vain huomatakseni takaisin tielle päästyäni, että hieman myöhemmin perille olisi vienyt paljon helpompi ja päällystetympi virallinen autotie. Huuhanrannassa olisin voinut hyvinkin olla yön yli, jos lautat eivät menisi keskellä päivää (ei kannata kuitenkaan jäädä hengailemaan liian pitkäksi aikaa, eräs pariskunta oli painellut Huuhanrannasta Kyläniemeen urku auki, jotta ehtisivät päivän ainoaan lauttaan).

Noin puolen tunnin lauttamatkan jälkeen olinkin lapsuuteni mökkimaisemissa Taipalsaarella. Harmi että upeassa Sarviniemessä ei saa yöpyä!

Lauttamatkan jälkeenreitillä on taas paljon hiekkateitä. Sain tunniksi erinomaisen vauhdittajan sattumalta tapaamastani gravel-pyöräilijästä – tosin vauhti oli tavaralastissa ajavalle hieman turhan kova, mutta sainpahan hyvän hien pintaan ja pääsin vauhdilla kohti Lappeenrantaa!

Sitten ei enää ollutkaan jäljellä kuin viimeinen osuus takaisin Lappeenrantaan. Olisin voinut kääntyä majapaikkaani jo ennen keskustaa, mutta halusin ajaa molemmat ympyräreitit metrilleen ympäri. Kävin satamassa vielä syömässä vedyn, ennen kuin poljin viimeiset kilometrit siskoni lasten luokse (jotka tietenkin halusivat heti seuraavana aamuna – minnekäs muuallekaan kuin pyöräretkelle syömään retkikeitinnuudeleita!).

Uimahommissa Huuhanrannassa, eli Saimaan Rivieralla.

Saimaan ja Puumalan saaristoreitit ovat mainio pyörämatkakohde, jossa pääsee näkemään ehdottomasti kappaleen kauneinta Suomea. Retki onnistuu monen mittaisena, ja ruokahuollot ja majoitteet voi joko järjestää itse tai turvautua alueen palveluihin. Yksin reitillä ei tarvitse myöskään olla: kesällä 2020 aikana pyörälauttamatkoja teki 4 300 ihmistä!

Kirjoittelen myöhemmin vielä varusteista sun muusta. Sitä odotellessa Instagram-tilini kohokohdista löytyy fiiliksiä Bikepacking 20 -täpän alta. Kysykää myös ihmeessä, jos on jotakin kysymyksiä reitistä, lautoista tai vaikka varustuksesta, vastaan mielelläni!