Yhteistyössä Engelberg-Titlis

Olen aina suhtautunut hieman epäileväisesti sähköpyöräilyyn: moottorin avulla fillaroiminen tuntuu vähän huijaamiselta! Mutta kuten poterossa ei ole ateisteja, ei ole myöskään sähköpyöräskeptikkoja sveitsiläisen rotkon pohjalla.

Lue aikaisemmat Sveitsi-postaukset:
Unelmalomalla Engelbergissä
Polkujuoksua Sveitsissä

Pääsin Engelbergin-reissullani kokeilemaan ensimmäistä kertaa sähkömaastopyörää. Vaikka olenkin suhtautunut hieman epäileväisesti sähköavusteisiin pyöriin, parin aikaisemman juoksu- ja patikkapäivän kokemukset Sveitsin armottomista mäistä saivat tarttumaan sähkömankelin stongaan ilolla.

Pyörän sain kätevästi vuokrattua suoraan hotellilta. 

Koska olin ensimmäistä kertaa sähköpyörän selässä enkä mikään kokenut maastopyöräilijä ylipäänsä, ajattelin olla fiksu ja valita lukuisista kylästä lähtevistä reiteistä suht helpon, ja ajoin laaksoa pitkin Stäfelin majalle kahville ja takaisin.

Jo ensipolkaisujen jälkeen oli todeta, että sähkömaastopyörä on mahtava vehje! Majalle päin mennessä valtaosa reitistä oli ylämäkeä, ja sähköavusteisena ehti tehdä muutakin kuin polkea umpihikisenä. Maisemienkin katselu tuntui vakaan ja painostaan huolimatta kevyesti rullaavan pyörän selästä suht turvalliselta. Takaisin tullessa taas pääsin fiilistelemään kunnon vauhdeista, kun matka takaisin kylille oli ihanaa alamäkeä.

Nopeasti ja hyvin sujuneesta ajelusta intautuneena päätin jatkaa fillarointia vielä kylän toiselle puolelle. Päädyin sattumalta ajelemaan reittiä, joka laskeutui Aa-rotkoon. Tämä reitti olikin jo toista maata, ja pelkästään ajamiseen keskittyminen jyrkkään alamäkeen ja pyörän hallinta tuntuivat kropassa todella raskailta. Maisemat kuitenkin palkitsivat, ja rotkon yli viritellyt sillat olivat fillarilla erityisen jännittäviä.

Rotkosta olisi päässyt pidempää reittiä takaisin kylille, mutta koska halusin lähteä vielä iltapäivällä juoksemaan, päätin kääntyä takaisin. Yhtäkkiä iloinen useamman kilometrin alaspäin lasettelu olikin muuttunut hirvittäväksi ylämäeksi. Jos en aikaisemmin ollut vielä täysin hurahtanut sähköpyöräuskoon, niin vauhtiin polkaistuani olin varma: kiitos sille joka ikinä keksikään pistää polkupyörään sähköt! Kiitos insinöörit! Mikä ajamisen helppous!

Aa-rotkossa on hienoja riippusiltoja, joiden ajaminen fillarilla oli erityisen jännittävää. Rotkossa kulkee myös vaellusreittejä.

Kun pistin turbovauhdin silmään, huristelin 15 kilometrin tuntivauhtia järjettömän jyrkkää mäkeä ylös sen pahemmin hikoilematta. Kreisiä! Mitä luksusta! (Turbovaihde tosin syö akkua sen verran että ei kannata koko reittiä ajella pyörällä urku auki vaan säästää isommat vaihteet vaikeisiin paikkoihin.) Yhdessä kohdassa ohitin miehen, joka seisoi sähköttömään pyöräänsä nojaillen ja puuskutti epätoivoisen näköisenä, ja pyysin tältä spontaanisti anteeksi sitä että menin niin kevyesti ohi sähköpyörälläni. Toivottavasti hän ei ottanut sitä vittuiluna vaan aitona sympatian osoituksena!

Ensimmäinen kerta sähkömaastopyörällä ei jää taatusti viimeiseksi. Mainio kulkupeli on omiaan etenkin vuoristossa, mutta seuraavan kerran pohjoisessa haluan ehdottomasti päästä huristelemaan sellaisella myös tunturiin.

Enemmän fiiliksiä paikan päältä kannattaa katsoa Instagramista tililtä @lottapumpui, siellä on highlightina Sveitsin-matkan tunnelmia kymmenien kuvien ja videoiden muodossa.

// Engelberg-Titlis tarjosi minulle kahden yön majoituksen Trail Hotel Engelbergissä, ruoat sekä joogatunnin ja sähköpyörän vuokran. Viikon junapassin tarjosi Switzerland Tourism. 

RSS
Facebook
Facebook
Instagram