Riippumattoretkeily: tämän olen oppinut

Riippumattoretkeily on helppoa. Sen kun heittää riippumaton reppuun ja pötkähtää siihen nukkumaan kun väsyttää. Vai oliko näin sittenkään? Nämä asiat olen oppinut riippumattoretkeillessäni:

Odotukset eivät ole sama asia kuin todellisuus.

Ostin aikoinaan riippumattoni, yhden hengen Ticket to the Moonin, jollekin Aasian-matkalle mukaan. Killuin riipparissa palmupuiden välissä bisseä ja päiväunia vetäen ja mietin, että tällä tavallahan olisi hirmuisen kätevä reissata ja retkeillä.

On kuitenkin hyvin eri asia vetää päikkäreitä riippumatossa jossain tropiikin rannalla kuin leiriytyä suomalaiseen metsään viileänä kesäyönä. Fiksu ihminen toki tajuaisi tämän jo etukäteen, mutta minulla on taipumus keksiä jotakin ja pitää fantasiasta kiinni itsepintaisesti.

Viime viikonloppuna Hautasaaressa.

Riippumattoretkeily Suomessa vaatii paljon varusteita.

Hieman edelliseen oppiin viitaten olen huomannut, että Suomessa riippumatossa nukkumiseen vaaditaan melkoinen varustearsenaali.

Oma riippumattosetupini on seuraavanlainen:

  • Ticket to the Moonin yhden hengen laskuvarjokankainen riippumatto
  • DD:n ultralight-hyttysverkko
  • DD:n ultralight-tarppi
  • Treehuggerit eli puun ympärille menevät kuormaliinat + jousihaat
  • Naru hyttysverkon harjanaruksi + varanarua jatkopaloiksi
  • Kolmen vuodenajan makuupussi + huopa eristeeksi
  • Puhallettava retkityyny
  • Unimaski
Viime kesänä melontavaelluksella Repovedellä.

Keveys ei aina tarkoita käytännöllisyyttä.

Irrallisissa ja kevyissä osissa on muutama hyvä puoli. Jos mielii tehdä riippumatossa muutakin kuin nukkua (eli siis esimerkiksi maata lueskelemassa ja särpimässä sitä olutta), voi olla mukavampaa killua riippumatossa jossa ei aina tarvitse sährätä hyttysverkon kanssa.

Mutta on mahdollisimman kevyessä setupissa myös haasteensa. DD:n pienin hyttysverkko on melkoisen pieni, eli levottomasti raajojaan heilutteleva nukkuja helposti avaa hyttysille käytäviä sisälle, jos ei laske verkkoa suht lähelle kasvoja. (Meinasin ensin ostaa Ticket to the Moonin oman hyttysverkon joka laskeutuu paljon alemmas, mutta se maksoi tuplat DD:hen verrattuna.) DD:n verkon harjanaru (eli se naru joka viritetään riipparin päästä päähän) on melkoisen heppoinen, ja korvasin sen viime kesänä säädettävällä narulla, jolla hyttysverkon korkeutta voi hieman säätää ja optimoida.

Riippumatossa tulee helposti kylmä, kun viileys pääsee iskemään myös alapuolelta. Itse olen käyttänyt välissä fleecehuopaa, jotkut kuulemma laittavat riippumattoon myös makuualustan.

Hyttyskäytävä- ja viileyshaasteet ratkeavat helposti, jos investoi integroituun riippumattoon. Jos retkeilisin enemmän ja viileämmissä olosuhteissa, hankkisin varmaankin riippumaton, jossa on integroitu hyttysverkko ja lämmittävä kiinteä alaosa. Joskin tällaisella yhdistelmällä kannettavaa on jo sitten ihan saman verran kuin teltassa – ja enemmänkin jos telttaan mahtuisi useampi nukkuja.

Onko parempaa paikkaa lukea ja ottaa päiväunet? Päiväksi vedin hyttysverkon toiseen päähän. Lippalakki saatu Helly Hansenilta.

Riippumatossa nukkuminen vaatii opettelua.

Riippumatossa nukkuminen ei ole niin yksinkertaista kuin luulisi.

En osaa edelleenkään arvioida mikä olisi sopiva väli puille. Jos väli on liian lyhyt, joutuu nukkumaan mutkalla. Jos väli on liian pitkä, pitää viritellä jatkopaloja. Jos väli on sopiva mutta puiden alla jokin typerä pusikko, joutuu tuntemaan sen persauksissaan.

En osaa edelleenkään arvioida mikä olisi sopiva korkeus treehuggereille. Jos ne virittää liian ylös, on riippumattoon vaikea kiivetä. Jos ne virittää liian alas, osuu persaus maahan. Ja jos ne ovat eri korkeudella, meinaa yöllä valua hassuun asentoon.

Myös itse nukkuminen vaatii justeeraamista. Itse yritän nukkua niin suorassa kuin mahdollista, sillä v-mallin nukkumisessa polvia alkaa helposti särkeä kun jalat meinaavat yliojentua. Helpointa riippumatossa on nukkua hieman diagonaalisesti, jolloin kehon paino jakautuu paremmin ja kropan saa pidettyä suorempana. Levottomalle pyörijälle riippumatossa nukkuminen voi olla hankalaa.

Mutta sitten kun se oikea asento löytyy! Voi pojat! Kuinka mukava onkaan maata toukkana makuupussissaan, ihailla verkon takana siintävää metsää tai järveä ja tuntea kuinka tuuli hieman keinuttaa. Se on parasta se.

// Reissuja, yrityksiä ja erehdyksiä Instagramissa: @lottapumpui //

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Juokseminen, suhteellisuus ja mittakaava eli ajatuksia Nuuksiosta

Next

Onko aina pakko jaksaa ajatella eli sananen juhannusepäonnistujista ja poikkeusfantastisesta superspesiaaliajasta

2 Comments

  1. Paula

    Kiitos tosi hyvistä ja rehellisistä huomioista! Riippumattoilu houkuttaisi paljon, mutta ennen kuin hommaan tuon varustearsenaalin, haluaisin ensin testata riippumattoa yhden yön ajan. Pelkät päiväunet kun ei välttämättä anna vielä oikeaa kuvaa miten riippumatto itselle sopii.

    Pitänee siis tutkailla varustevuokrauksia jne. tai lainata kaverilta koko settiä, jotta saan paremman kuvan riippumattoilun sopimisesta itselleni.

    • Lotta

      Kiva että mun kokemuksista on hyötyä! Kannattaa ehdottomasti vuokrata tai lainata kamoja, niin pääsee kokeilemaan onko riippumattoilu oma juttu 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén