Polkujuoksua Gran Canarialla

Oletko aina ajatellut, että Kanarian-lomalla pitää maata rannalla ja juoda kaljaa? Niin minäkin, ja kuinka väärässä olinkaan!

Oma Kanaria-suhteeni on muodostunut vasta aikuisiällä, urheiluharrastusten myötä. Emme lapsuudessani koskaan lomailleet Kanarialla, ja aikuisiällä reissasin mieluummin reppu selässä kaukomailla.

Vasta kun innostuin urheilemisesta, aloin ymmärtää että Kanarialla voi tosiaankin tehdä paljon muutakin kuin juoda kaljaa rantabaarissa tai käydä Bamse-klubissa. Moni tuttu kehui saarten juoksu- ja pyöräilyolosuhteita etenkin talvella, ja muutamakin kaveri kertoi treenaavansa Transgrancanariaa varten (tosin itsehän oikeasti aluksi luulin että kyseessä on hieman Pride-juhlien henkiset kalaasit eikä Gran Canarian halki juokseminen…)

Kävin muutama vuosi sitten Fuerteventuralla juoksentelemassa, ja nyt lähdin hieman ex tempore viikoksi etätyö- ja juoksulomalle Gran Canarialle. Töistä ei jäänyt hirveästi jälkipolville kerrottavaa, mutta juoksukokemuksena saari osoittautui mitä mainioimmaksi paikaksi.

Gran Canarian merkityt vaellusreitit tarjoavat tutkimista päiväkausiksi. Tässä kuvassa noustaan Agaetesta kohti Tamadabaa.


Gran Canarian merkityt vaellusreitit ovat polkujuoksijan paratiisi

Gran Canaria on yllättävän vehreä ja vuoristoinen saari, jossa kulkee osapuilleen 40 merkittyä vaellusreittiä, joita yhdistelemällä voi kulkea ristiin rastiin saarta.

Reittien varrelle mahtuu monenlaista nähtävää jylhistä rantakallioista hienoihin havumetsiin ja komeisiin vuoristomaisemiin. Valmiit reitit antavat hyvän pohjan reittisuunnitelmiin, mutta myös pienempiä polkuja ja paikallisia pikkukohteita kannattaa tutkia.

Ihan pelkästään reittimerkintöjen perässä ei kannata kulkea, sillä etenkin lähellä kaupunkeja opasteet voivat olla hieman epäselviä tai niitä ei ole joissakin risteyksissä ollenkaan. Itse navigoimme pääosin kelloon ladatun reitin varassa, mutta välillä turvauduttiin Google Mapsiin ja Komootiin, kun täyttä varmuutta reitin suunnasta ei aina ollut.

Jylhää rannikkoa Agaetessa.

Transgrancanarian reitit tarjoavat tutkittavaa myös osissa

Tein valtaosan omista pidemmistä lenkeistäni Transgrancanarian nykyisiä tai aiempia reittejä mukaillen.

Omat asemapaikkamme reissun aikana olivat Terorin kylä muutama kymmenen kilometriä Las Palmasista vuoristoon sekä Agaeten rannikkokylä. Ensimmäinen on yksi TGC:n huoltopaikoista ja jälkimmäinen muutaman vuoden takainen kisan starttipaikka.

Majapaikkaa valitessa kannattaa miettiä, millaisia reittejä haluaa tehdä. Koska meillä ei ollut reissussa autoa, oli tärkeää, että poluille pääsee heti kylän vierestä. Bussiyhteydet saarella ovat melkoisen kattavat, säännölliset ja edulliset, joten myös aamulla sompaileminen toiseen kylään (esimerkiksi Artenaraan) ja sieltä juokseminen majapaikkaan on erinomainen vaihtoehto.

Transgrancanarian reittiä Artenarasta kohti Tejedaa. Näillä poluilla vastaan tuli myös paljon maastopyöräilijöitä.


Gran Canarian parhaat polkujuoksureitit

Tämä väliotsikko on sinänsä harhaanjohtava, että ehdin viikossa tutkailla vain hyvin pientä osaa Gran Canarian polkuvalikoimasta. Tässä kuitenkin . Jos (ja kun!) palaan saarelle juoksemaan, lupaan päivittää mielipidettäni asiaankuuluvasti.

Artenara-Teror (noin 20 km, nousua 900 m, laskua 1400 m): Ajoimme aamulla bussilla Artenaran symppikseen vuoristokylään, jossa nautimme toisen aamupalan ja ihastelimme vuoria ennen poluille lähtemistä. Tälle reitille osuivat oman reissuni hienoimmat ja vuoristomaisimmat maisemat. Näin päin kuljettuna reitille osui enemmän laskua kuin nousua. Parhaat maisemat olivat onneksi heti alussa nousuosuudella kohti Tejedaa kulkiessa, joten ihastelulle jäi hyvin aikaa. Pitkän laskun Tejedasta kohti Teroria voi reitittää parillakin eri tavalla, omamme meni virallisen vaellusreitin sijaan hauskoja kevätkukkien peittämiä harjanteita pitkin.

Agaeten vuoristokierros Tamadaban havumetsän liepeille (noin 18 km, nousua ja laskua 1150 m): Agaetesta lähtevällä hienolla reitillä noustaan ensin 9 kilometriä ja sitten tullaan alas saman verran. Hetkittäin vihreät vuoret ja miellyttävät polut toivat mieleen Itävallan Alppien matalammat kummut. Rannikko-osuudella voi kirkkaalla säällä ihastella myös viereisen Teneriffan korkeinta huippua Teideä. Huipulla on hieno ja hieman yllättävä havupuumetsäalue, josta reittiä voisi jatkaa vaikka Artenaraan, Teroriin ja Las Palmasiin saakka. Takaisin tullessa emme halunneet palata samoja jälkiä, joten kikkailimme pienempää polkua, jonka ensimmäiset kilometrit menivät hetkittäin nelivedolla jyrkkyyden ja lohkareiden vuoksi.

Agaeten lähellä käydään myös verttitonnikisoja, joten jos pelkkä Malminkartanon jätemäen könyäminen ei kiinnosta, on tämä paikka oiva aktiivilomavaihtoehto!

Parempi urheilla ja ryypätä kuin pelkästään ryypätä! Ansaitulla oluella hotellilla Terorissa.

Kaiken kaikkiaan Gran Canaria yllätti aktiivilomailijan erittäin positiivisesti. Harmittamaan jäi se, että reittejä olisi riittänyt koluttavaksi pidmemäksikin aikaa. Maastopyöräilymahdollisuudet ovat saarella myös erinomaiset, joten myös kaksipyöräisellä polkujen tutkiminen kiinnostaa. Mutta se on toisen reissun aihe se.

// Reissuja, juoksua ja paljon muuta Instagramissa: @lottapumpui //

Previous

Aloittelijuudesta, oppimisesta ja perinteisestä hiihtotyylistä

Next

Kolmiportainen to do -lista, viikonpäiväsmoothiet ja muut tehokkuuden taikatemput

1 Comment

  1. “Parempi urheilla ja ryypätä kuin pelkästään ryypätä!”
    Sanoisin kokemuksesta, että asia on täysin päinvastoin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén