Perse ylös penkistä!

 Miten voi tuoda lisää liikettä työpäiviin? Ja voiko kesken duunipäivän karata salille tai lenkille?

Vaihdoin pari kuukautta sitten työpaikkaa. Uusi työnantaja mahdollistaa liikkumista monella tavalla: on kelpo suihkutilat ja ilmainen sali, kokousjopot, seisomapöytiä ja jumppapalloja työpisteillä ja kokoushuoneissa, voimistelurenkaita killumassa siellä sun täällä sekä huone leikkimiseen ja rauhoittumiseen puolapuineen, jumppakeppeineen ja tasapainolautoineen.

Eli ei ole ainakaan puitteista kiinni, etteikö saisi ruhoaan liikuteltua myös työpäivän aikana. Mutta ei se silti ole niin yksinkertaista. Kukaan ei varsinaisesti pakota istumaan kahdeksaa tuntia päivässä paikallaan, mutta on niin helppo urautua tekemään niin kuin on aina tehnyt.

Kirjoittaja hakemassa uutta perspektiiviä asioihin työpaikallaan.

Koska on tutkimustiedon ja oman perstuntumankin mukaan hirvittävän haitallista ja myöskin tylsää olla paikallaan näin iso siivu päivästä, yritän lisätä päiviin edes vähän liikettä. Näillä muutamalla periaatteella olen aloittanut:

  1. Vältä tuoleja aina kun on mahdollista. Jos en seiso työpisteellä, istun jumppapallolla.
  2. Palavereissa voi hyvin seistä ja vaikka venytellä.
  3. Jaloittele monta kertaa päivässä. Käytän aina rappusia, valitsen pidemmän reitin kahvikoneelle (useamman kerroksen talossa tähän on monia luovia ratkaisuja), kivalla säällä kierrän välillä pidempää tietä lounaspaikkaan.

Nämä ovat melko yksinkertaisia juttuja, joten seuraavaksi haluaisin nousta uudelle tasolle. Olen jo pitkään haaveillut kävelypalavereista, mutta niiden toteuttaminen on vain jostain syystä jäänyt. Tässä pidän malliesimerkkinä kollegaani, joka on tehnyt liikunnallisesta palaveeraamisesta taiteenlajin: hän kertoi pitäneensä kokousta muun muassa vesijuosten. Asialista oli muovitaskussa altaan reunalla, ja kokouksen lopuksi tehtiin muistiinpanot. Nerokasta!

Puitteiden lisäksi toinen tärkeä kädenojennus työnantajalta on liikkumisen mahdollistaminen myös ajallisesti ja taloudellisesti. Paras etu on, että viikossa saa käyttää kaksi tuntia työaikaa liikkumiseen. Tätä etua olen hyödyntänyt täydestä sydämestäni, ja saapa liikuntatunnit täyteen myös treenittömällä viikolla, jos kävelee tai polkee työmatkojaan.

Työajalla liikkuminen avaa huikeita mahdollisuuksia. Huomaan kuitenkin tässäkin olevani tapojeni orja: liikun aina heti työpäivän jälkeen, äärimmäisen harvoin sitä ennen enkä koskaan keskellä työpäivää, vaikka se olisi ihan mahdollista. Jos kalenterissa ei ole palavereja, voisin ihan hyvin kipaista salille kesken päivän tai vaikka käydä lenkillä kun aivot alkavat jumittaa. Mutta ei ole tullut tehtyä vielä kertaakaan. Miksei? Mikä estää, paitsi pinttyneet tavat?

Olisikin kiva kuulla teiltä kokemuksia liikkeen lisäämisestä työpäivään. Saitteko kävelypalaverit toimimaan, miten hoidat keskellä päivää tehtävän treenin logistiikan?

 

Previous

Tilannekatsaus 2: juoksua, juoksua ja paljon muuta

Next

“Kiva tyttö jolla on liian pienet tissit” ja muut tavat joilla minut on määritelty

8 Comments

  1. Liina

    Mun uudessa työssä reippaat nuoret devaaja-konsultit tulevat kädestä pitäen hakemaan mukaan iltapäivän lankkusessioon.

    Sitten ne paheksuvat, jos ei kävele rappusia ylös lounaan jälkeen.

    Aika raskaalta tuntuu.

    • Lotta

      Mihin tämä maailma on menossa kun devaajat taukojumppaa…

  2. Leenis

    Me pidettiin talvella luistelupalaveri 👌Vähän kyllä pelkäsin, että tiimi putoaa jäihin.

    • Lotta

      No, toisaalta siinä olisi samalla hoitunut ne niin sanotut luonnolliset YT:t 😀

  3. s

    Varhaiskasvatuksen opettajana tämä on helppoa! On viikoittain jumppaa, aamujoogaa, pulkkamäkeä, hiihtoa (no täytyy kyllä myöntää että omassa 0-3v ryhmässä se ei mene ihan omasta lenkistä :D), retkiä, kesällä pelataan jalkapalloa jajaja… tänäänkin ollaan ulkona pitkälle yli lounaan. En vaihtaisi <3

  4. Mun uudessa työpaikassa kuntosali, ja tänään eka kertaa vietin kahvitunnin siellä. Aion ottaa tavaksi! 10 minuutissa ehtii tehdä kevyen kehonhuoltojumpan, joka muuten jäisi tekemättä, eikä edes tule niin hiki että pitäisi vaihtaa vaatteet. Lisäksi mulla on työpisteellä jotain jumppaleluja ja seison suurimman osan päivää.

    Sitten tietysti työmatkapyöräily on ihan ykkönen. Nyt kun olen tilapäisesti joutunut kulkemaan julkisilla, koko kroppa on jumissa ja aamuisin herääminen kestää ruokatuntiin asti.

    • Lotta

      Jep, pitäisi itsekin välillä tehdä taukojumppahengessä jotakin, muutoinkin kuin keskiviikkoisin kun on virallinen jumppa 😀 Työmatkapyöräilyä kyllä kaipaan, nyt jos meen fillarilla niin menee kolmisen minuuttia…

Vastaa käyttäjälle Lotta Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén