Paluu salille

Reilun puolen vuoden tauon jälkeen crossfit-treeneihin palaaminen ei ole helppo homma, ei fyysisesti eikä henkisesti.

Nyt kun puolen vuoden juoksuprojekti on taputeltu, olen päättänyt monipuolistaa treeniä ja keskittyä taas kadonneiden voimatasojen palautteluun. Suunnitelmissa on käydä muutaman kerran viikossa crossfitissa ja juosta siihen päälle. Eli parhaassa tapauksessa siis saavuttaa jonkinlainen have your cake and eat it too
-tila, jossa juoksukunto ei kärsi mutta voimat taas palaavat.

Kuuden kuukauden juoksentelun jälkeen paluu salille ei ole sujunut kivuttomasti. Kävin tekemässä ensimmäisen kunnon crossfit-treenin lauantaina CF Takomolla. Se sattui olemaan herotreeni Small, jossa tehdään kolme kierrosta aikaa vastaan seuraavia:
1000 m soutu
50 burpeeta
50 boksihyppyä
800 m juoksu

Voi pojat! Siinäpä vasta kevyt lasku jumpan pariin. Vaihtoehtoina oli toki tehdä kevennetty versio treenistä, esimerkiksi vähentää burpeiden ja boksien määrää tai tehdä vain kaksi kierrosta. “Ei sitä viime vuonnakaan skaalattu”, pohdiskelin ja pistin menemään ihan kuin en olisi koskaan crossfitsalilta lähtenytkään.

Pian jo toivoin että kärsimys olisi pian ohi (spoiler alert: ei ollut, aikaraja oli 50 minuuttia). Soutaminen ja juokseminen sujuivat ihan ongelmitta hengitellen, mutta burpeiden kanssa meinasi usko loppua kesken. Muistelin edellisviikon Pyhän maratonia ja mietin, että sata kertaa mieluummin juoksisin taas tunturissa kuin heivaan vanhaa mätisäkkiä lattianrajaan ja takaisin ylös 150 kertaa. Ja tällä hetkellä, kaksi päivää treenin jälkeen, tuntuu siltä kuin päältäni olisi ajettu jyrällä. Olkapäihin sattuu, ojentajiin sattuu, sisäreisiin sattuu, vatsalihaksiin sattuu. Tunturimaran jälkeen ei sentään sattunut yhtään mihinkään!

Kunnon lisäksi haasteita treeneihin paluussa on aiheuttanut myös ego. Ei tunnu kivalta myöntää, että tempokyykkysarjoissa 35 kiloa on nyt oikein passeli paino, tai että kulmasoudussa on pakko ottaa 10 kiloa kevyempi käsipaino kuin viimeksi liikettä syksyllä tehdessä. Ei kai tässä auta kuin pitää maltti mielessä ja uskoa, että hiljalleen ne kadonneet voimatasot ja muut taas palaavat.

 

//Treenijuttuja ja muuta höpinää Instagramissa: @lottapumpui //

Previous

Työttömyys: uhka vai mahdollisuus?

Next

Testissä Garmin Forerunner 945

1 Comment

  1. Marika

    Mulla on kesälllä aina taukoa crossfitistä n 1.5 kuukautta. Lomien ja mökilläolon takia. Toki kotitreeniä ytitän silloinkin harrastaa. Mutta aina elokuusa aloitan sillä ajatuksella, että jatketaan siitä , mihin kesäkuussa jäätiin, seurauksena viikon jyrätty olo. Enkä usk että ensi vuosi olisi poikkeus. Joitakin asioita vaan on hankalaa sisäistää.
    Marika

Vastaa käyttäjälle Marika Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén