Onko tyytyväinen ihminen tylsä?

Minulla on ollut hieman vaikeaa viime aikoina. Tai siis oikeastaan vaikeudet johtuvat siitä, että ei ole ollut laisinkaan vaikeaa. Irtoaako tyytyväisestä ihmisestä mitään kiinnostavaa?

Ei sillä että olisin oleellisesti muuttunut tai perusluonteeni olisi erilainen. Ehkä olen vain… jotenkin pehmentynyt. Ehkä se on ikääntymisen vaikutusta tai ehkä sitä, että olen nukkunut hyvin ja saanut elämää paljon parempaan tasapainoon kuin aikaisemmin.

Älkää käsittäkö väärin, olen minä edelleen vihainen ja äkäinen ja väliin katkerakin. Viime päivinä olen muun muassa vihannut Instagramin suomenkielisiä motivaatiolausetilejä (Esimerkki: “Emme voi tulla siksi, mitä meidän tulee olla pysymällä sellaisina, kuin olemme.”), tuntenut polttavaa kateutta niitä ihmisiä kohtaan joilla on tarpeeksi pelimerkkejä asua omakotitalossa pääkaupunkiseudulla, suuttunut maailmalle joka yrittää lähettää meidät 1800-luvulle mitä tulee naisten oikeuksiin, ottanut kierroksia hämärien nettikasinoiden yhteistyötarjouksista (näistä lisää myöhemmin) ja hämmästellyt somen Helsinki City Running Day -postauksia katsellessa miten aivan kaikki vauvasta vaariin juoksevat niin helvetin paljon nopeammin kuin minä. Noin niin kuin muiden muassa. Mutta en ole oikein saanut aikaiseksi kanavoida näistä asioista mitään konkreettista. Sen sijaan olen tuutannut eetteriin puolivillaista ajatelmaa ja Instagramiin kuvia, joissa istun hymyillen kalliolla päiväretken kahvitauolla.

Etenkin blogin ja sen some-oheislonkeroiden olemassaolon kannalta tämä suhteellinen seestyminen vähän huolettaa. Onko minusta tulossa ihan hirvittävän tylsä? Haluaako kukaan lukea, että minulla menee hyvin? Mitä minulla on kerrottavaa, jos ei jotain nolostuttavaa, hauskaa tai vähintäänkin rehellistä? Mitä kukaan tekee keski-ikää lähestyvällä, elämäänsä ihan tyytyväisellä harrastelijaurheilijalla?

Pelkään sitä, että tästäkin blogista tulee ajan myötä kammoamani otsikkoaine- ja päälauseblogi. (Keksin tämän termin itse, ja olen siitä melkoisen ylpeä, sillä se kuvaa varsin hyvin millaisia valtaosa blogeista ainakin omaan silmääni on. Ensin ilmoitetaan mistä puhutaan, ja sitten päälausein valitusta aiheesta jaaritellaan. Magna cum laude approbatur.) Kauhistuttaa, että minusta tulisi, luoja paratkoon, harmiton ja hyväntuulinen!

Sillä luulen, että valtaosa teistä on täällä jonkin muun kuin hyväntuulisuuden ja harmittomuuden perässä. Luvatkaa kertoa, kun alkaa mennä överiksi, niin minä vastavuoroisesti lupaan korjata linjaani. Ja kertokaa se mielellään jo ennen kuin istuskelen kuvissa pikkuhoususillani ikkunalaudalla kahvikuppi kädessä miettimässä asioita ja toivottelen teille Instagramissa ihanaa huomenta ja tsemppiä päivään.

 

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Noin viikon olut: Carillo Bitter Karpalo

Next

Kaikki kuihtuu, kuolee pois

4 Comments

  1. Alma

    “Ja kertokaa se mielellään jo ennen kuin istuskelen kuvissa pikkuhoususillani ikkunalaudalla kahvikuppi kädessä miettimässä asioita ja toivottelen teille Instagramissa ihanaa huomenta ja tsemppiä päivään.”

    Repesin 😀

    • Lotta

      Niin minäkin kun mietin itseäni tossa ikkunalaudalla istuksimassa 😀

  2. Taru

    Haha, niin kauan kun iso osa aiheista käsittelee jotain liikuntaa, luen tätä blogia vaikka sulla menisikin hyvin 😀

Vastaa

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén