Onko sulla pokkaa?*

Mulla on. Mutta ei aina ole ollut. Pokassa on onneksi sellainen hyvä ominaisuus, että se kasvaa käyttämällä, ja tiukassa paikassa voi  miettiä, että “selvisin siitä, että pelasin sammakoksi pukeutuneena rantalentopalloa helvetin ison yleisön edessä ilman aiempaa kosketusta koko lajiin, enköhän selviä tästäkin”.

Nykyään minun on melko helppo painella menemään rohkeana pokkanaisena, mutta nuorempana olin luullakseni tasan yhtä epävarma ja paniikissa kuin suurin osa parikymppisistä muutenkin, kellon ympäri. Ja olen välillä vieläkin.

Siitä huolimatta olen mm. muuttanut 16-vuotiaana omilleni, koska halusin taidelukioon toiseen kaupunkiin, opetellut parikymppisenä espanjaa voidakseni muuttaa yksin Barcelonaan opiskelemaan, liftannut ympäri Suomea, ajanut pyörällä Kööpenhaminasta Berliiniin, esiintynyt julkisesti sammakkona, bikineissä, nakuna ja tulijonglöörausryhmässä, pitänyt puheita sekä mennyt espanjaisen urheilukanavan tv-haastatteluun kertomaan suosikkifutaajastani (tuolloin Andrés Iniesta).

Useammin kuin kerran on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin, piiloutua peiton alle ja lähteä kotiin. Väitän kuitenkin, että jokainen kerta, kun en ole tehnyt niin, olen vähän kasvanut ihmisenä. 

Miten sitten kehittää pokkaa? Tässä muutamia omia muistisääntöjäni.

1. Muita ihmisiä kiinnostaa lähinnä oma napa, ja se on hyvä muistaa. On elämän hukkaan heittämistä käyttää älyttömästi aikaa sen miettimiseen, mitä joku muu minusta ajattelee. Luultavasti ei mitään. Korkeintaan saan osakseni kunnioittavaa ihailua, koska mulla on pokkaa. Ja jos en saa, sellaisten ihmisten mielipiteille voi hyvin viitata kintaalla.

2. Do more, think less. On kauhean kuluttavaa jatkuvasti miettiä, miltä mikin ruumiinosa missäkin asennossa näyttää. Olen nähnyt (ja julkaissutkin) itsestäni lukuisia valokuvia, joissa näytän omasta mielestäni ihan järkyttävän typerältä. Ne ovat kuitenkin valokuvia, eivät ne vaikuta minuun ihmisenä mitenkään.

3. Etsi samanhenkistä porukkaa. Kaksin, kolmin tai vaikka nelin on paljon helpompaa uskaltaa mennä vaikka afrotanssitunnille tai alastonkuvauksiin kuin yksin. Toisaalta samanhenkistä seuraa voi myös löytää, kun uskaltaa mennä paikalle. Olen huomannut, että muitakin jännittää. Ja kun jännityksen tunnustaa, se oudosti helpottaa.

4. Ainoastaan alusvaatemallin tarvitsee näyttää alusvaatemallilta (se on sen työ). Kauneusihanteet ovat ahtaita eikä minun tarvitse täyttää niitä. Minulle (toisin kuin sille alusvaatemallille) ei kukaan maksa mitään ihanteiden täyttämisestä. Miksi pyrkisin kaikin voimin täyttämään ihanteen, jonka täyttämisestä en saa yhtikäs mitään? Ei ole minun velvollisuuteni olla tietyn näköinen. Lainaan Erin McKeanin kuuluisia sanoja: “You Don’t Have to Be Pretty. You don’t owe prettiness to anyone. Not to your boyfriend/spouse/partner, not to your co-workers, especially not to random men on the street. You don’t owe it to your mother, you don’t owe it to your children, you don’t owe it to civilization in general. Prettiness is not a rent you pay for occupying a space marked ‘female’.”

5. Ajattele, että myös Scarlett Johansson käy kakalla. Kaikki idolit, julkkikset ja huippumallit ovat peräisin ihan samasta alkuelämän liemestä kuin minä, sinä tai muut lajitoverit. Heitä janottaa, nälättää, vituttaa ja itkettää. He ovat epävarmoja, he syövät, naivat, käyvät kakalla, röyhtäilevät ja lopulta kuolevat. Seuraavaksi lainaan erästä lempi-ihmisistäni, kirjailija Kurt Vonnegutia:

Kuva lainattu täältä.

6. Laita asioita perspektiiviin. Mieluiten mahdollisimman laajaan. Interplanetaarisessa katsannossa on aivan täysin yhdentekevää, peittääkö bikinihousut selluliitin, leviääkö meikit tai tuijottaako joku pahasti.

Tämä teksti on syntynyt Syömishäiriöliiton Älä laihduta -päivän innoittamana. Haluaisin, että kaikilla olisi pokkaa kieltäytyä laihduttamasta sen vuoksi, että mahtuisi johonkin arbitraariseen muottiin, että kaikilla olisi pokkaa halutessaan mennä uimarannalle, esiintymislavalle, tanssitunnille tai valokuvamalliksi juuri sellaisena kuin on. Kun nyt muutenkin olen innostunut siteeraamaan niin laitetaan vielä yksi itseltään Nykäsen Matilta: “Elämä on ihmisen parasta aikaa.” Sitä kannattaa vaalia ja tavoitella mieluummin hyvää oloa, hyvää boogieta ja hienoja muistoja, ei pelkkää laihuutta.

*En aina lainaa otsikossa suomiräppäreitä, mutta kun lainaan, lainaan Petri Nygårdia. Sori siitä. Kyseissä kappaleessa on kyllä allekirjoittanutta miellyttävä laini: “Mitä sitten, mitä vittu sitten, teen mitä haluun, päätän kaikesta itte.”

**Jutun kuvat otettiin tällä viikolla Ihana Elämys Oy:n järjestämissä Älä mahdu muottiin -kuvausten ennakkokuvauksissa. Kaikille avoimissa kuvauksissa kuka tahansa pääsi torstaina ja perjantaina kuvauttamaan itsensä alastomana mallinukketorson kanssa. Projektin on määrä saada jatkoa, joten jos nyt ei päässyt kuvaan, kannattaa pysytellä kuulolla!

Previous

Muoteista ja mahtumisesta

Next

Nollasta aloittamisen kauneus

2 Comments

  1. kn

    Ai kuinka ihanan vapauttava kirjoitus! Mulla on pokkaa, ollut aina, mutta vasta 40+/- vuotiaana päästin sen lopullisesti valloilleen. Ja nautin. Parkouraan. Puhun hassuja ja mitä mieleen tulee missä seurassa tahansa. Ostan Tigeristä krääsää, ihan avoimesti. Hulluttelen. Höpsöttelen, what ever, mikä musta tuntuu oikealta. Olen saanut osakseni kieroonkatsomista, välttelyä ja jopa “ystävien” menetystä. Mut en osaa niistä olla suruissani, koska se joka ei kestä mua sellaisena kuin mä olen, ei tarviikaan kestää. 🙂 Välillä toki teen asioita myös vähän provokatiivisesti, mutta ihan vain siksi, että haluan et muutkin tajuasivat hypätä ulos kulisseistaan.

    Peukut sinne! ???

    • Miia

      Aaa, ihana kuulla! Käyttäytymismuotit on tosiaan ahtaita ja niistä piittaamattomuus on ilmeisesti joillekin kova paikka. Pieni ravistelu on vaan hyvä juttu, jatketaan siis samaan malliin! 🙂

Vastaa käyttäjälle Miia Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén