Onko hiihtämisestä mahdollista oppia nauttimaan?

Syke huitelee pilvissä, sattuu, on vaikeaa. Muuttuuko hiihtäminen nautittavaksi jossakin välissä?

Kumpaa tässä nyt taas pitikään mennä? Wassua vai Mogrenia? Heittää sukset metsään vai jatkaa yrittämistä?

 

Näin talven tullen tuntuu että puoli somea on hiihtokiiman vallassa. Porukka hiihtää tunti toisensa perään, kymmenien kilometrien lenkkejä ja kehuu kuinka ihanaa ja kevyttä ja upeaa hiihtäminen on.

Mutta kun se ei ole yhtään niin euforista kuin mitä kaikki väittävät! Se on kaikin puolin epämiellyttävää, ikävää, kivuliasta ja ihan perkeleen vaikeaa!

Ensimmäinen ongelma on syke. Talven ensimmäisen hiihtolenkin aikana syke loikkasi heti ensimmäisten potkujen jälkeen vauhtikestävyysalueelle – ja minä hiihtelin siis Paloheinän tasaista peltolatua niin hitaasti kuin vain pystyin.

Ja entä se fyysinen epämukavuus, joka vainoaa sekä hiihtäessä että sen jälkeen? Lenkillä jalkapohjia ja penikoita kivistää, ja lonkankoukistajat kirraavat päiviä lyhyenkin hiihtelyn jälkeen.

Hide the pain. Hide the pain.

Ja vaikka unohtaisi sen että sydän on tulossa rinnasta ulos ja joku puukottaa jalkoja ja alaselkää, ei hiihto siltikään ole mitään juhlaa. Tekniikasta puuttuu kaikki se eleganssi, joka vapaan hiihtämiseen pitäisi liittyä. Potkut ovat lyhyitä, eli kadenssi on todella tiheä ja liu’uton, mikä taas edesauttaa sykkeen pomppaamista taivaisiin. Mutta kun se on niin helvetin vaikeaa!

Onko täällä kohtalotovereita? Tai niitä, jotka ovat päässeet tästä yli ja ovat nyt hurahtaneet hiihtouskoon? Ihmisiä jotka kärsivät samasta jalkapohjien puukotusefektistä ja ovat saaneet ratkaistua ongelman jotenkin? Haluaisin uskoa, että vielä jonain päivänä hiihtäminen on kevyttä ja ihanaa, ja voin lähteä vaikka koko viikoksi Lappiin sivakoimaan. Kertokaa minulle, että se on mahdollista.

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Ihanaa aikaa

Next

Kenties tästä tulee ihan kohtuullinen vuosi

6 Comments

  1. Ilppa

    Just palasin kanssa ladulta ja samanmoiset mietteet 😀 Ostin vastikään vasta ensimmäiset omat luistelusukset ja homma ei vielä ihan kulje niin kuin haaveilen!

    Itse lähdin taistelemaan taktikkalla: hiihdä ja hiihdä, ja lisäksi Suomen ladulla on Paloheinässä ja Oittaalla lyhyitä kursseja eri tasoisille, löytyy mm. Maastohiihdon tekniikka missä lähdetään 2h lenkille ja harjoitellaan tekniikoita maastossa. Toivotaan että tästä tulee jotain 😀

    • Lotta

      Tuollainen pieni tekniikkakurssi voisi kyllä olla hyvä! Ja aina lämmittää tieto että on kohtalotovereita 😀

  2. Mun näkökulmasta hiihtäminen on jotain mitä tapahtuu muille ihmisille. Esim. nyt siis sulle, tai kilpahiihtäjille. Sellaisena muut kärsii, minä seuraan sivusta -lajina se on kyllä mitä viihdyttävin.

    (Rohkaisevana jälkikommenttina: jos olen itse oppinut juoksemaan periaatetta “nautit siitä tai itket ja nautit siitä” noudattaen niin kai se pätee hiihtoonkin. Tässä kohtaa kannattaa tosin kysyä, miksi haluaisin, että jatkat hiihtoharjoituksia. Mutta älä silti kysy vaan jatka vain. Mä haen nyt popcornia.)

    • Lotta

      Jos livestriimaan seuraavan hiihtokerran, niin voit katsella poppareiden kanssa? Tai siis syödä niitä poppareita katsellessasi, ihan miten haluat.

  3. Hanska

    Kyllä se siitä, itse aloitin 5 v sitten vapaan hiihdon ja pikkuhiljaa tekniikan parantuessa hiihto on muuttunut kevyemmäksi ja sykkeet hiihtolenkin aikana laskeneet. Pitää vaan olla kärsivällinen ja tietenkin hiihtää paljon. Kävin silloin aluksi paloheinässä luisteluhiihdon alkeiskurssin jota voin suositella lämpimästi, sain paljon tekniikkavinkkejä ja kurssi oli myös edullinen. Tasapainon parantuessa yhdellä suksella liuku muuttuu helpommaksi ja potkut pidentyvät—> hiihto on rytmikästä ja vähemmän hätäistä eli täten taloudellisempaa. Tsemppiä!

  4. n

    Minä löysin hiihdon ihanuuden vaihtamalla perinteiseen tyyliin, hiihtämällä metsäladulla ja jättämällä kaiken mahdollisen elektroniikan pois matkasta. Musiikkia saatan kuunnella (aina en sitäkään), mutta minkäänlaista matkan, ajan, vauhdin, sykkeen jne. mittaamista en tee. Tuli semmoinen vapautunut fiilis hiihdellä ihan silleen vaan kun sinä päivänä tuntuu. Joskus menee vauhdilla ja toisena sitten kuuteen kilometriin saa käytettyä melkein tunnin. Ja aina on hyvä fiilis! Lonkankoukistajiin en ole löytänyt ratkaisua, mutta sekin helpottaa vähän kun hiihtää edes kerran viikossa ja joogaa toisen kerran 😀

Vastaa

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén