Pitääkö ihmisellä olla oma juttu ja suuri, kirkas tavoite?

Kerroin aikaisemmin tällä viikolla Instagramissa lukeneeni kirjan nimeltä Refuse to Choose! Use All of Your Interests, Passions and Hobbies to Create the Life and Career of Your Dreams. Kirja kertoo ihmisistä, joilta puuttuu se yksi oma juttu, ja jotka usein kokevat olevansa muita huonompia sen takia. Osa loikkii sporadisesti kiinnostuksen kohteesta toiseen, kun taas toiset lamaantuvat valintojen edessä. Vaikka kirja olikin pääosin perinteistä ja hieman pinnallista self-helpiä, oli hirmuisen lohdullista, että joku on vihdoin sanoittanut sen miltä minusta tuntuu.

Enkä ilmeisesti ole yksin! Sain kirjasta postattuani hirmuisen määrän viestejä ihmisiltä, jotka kipuilevat samojen asioiden kanssa: kiinnostuksen kohteita on valtavasti, tai sitten ne muutamat kiinnostuksen kohteet vähintäänkin vaihtelevat ennalta-arvaamattomasti. Yhteistä monille viesteille oli se, että niiden kirjoittajat kokivat itsensä huonommaksi kuin muut. Osalle huonoa omatuntoa toi rikkonainen ura ja tietämättömyys siitä mitä haluaisi tehdä “isona”, toiset taas kokivat painetta valita yhden tietyn harrastuksen tai selkeän vapaa-ajan tavoitteen.

Mistä tällainen alemmuudentunto kumpuaa? Mikä saa meidät tuntemaan huonommuutta sen takia, että emme pysty tiivistämään itseämme yhdellä sanalla tai tiivistämään pyrkimyksiämme yhteen virkkeeseen?

Jos minulla ei ole omaa juttua, olenko vain laiska ja kykenemätön unelmoimaan?

Olen aina tuntenut olevani viallinen, koska minulla ei ole sitä “omaa juttua”. Olen kiinnostunut likipitäen kaikesta ja kokeillut ehkä sataa erilaista juttua. Joistakin asioista pidän enemmän kuin toisista, mutta yksikään asia ei ole noussut kirkkaasti muiden yläpuolelle.

Kadehdin niitä, joilla on jokin selkeästi rajattu intohimo ja kirkkaana edessä siintävä unelma. Koska minulla ei ole sellaista, olen syyttänyt itseäni siitä, että olen mielikuvitukseton, kunnianhimoton ja kykenemätön unelmoimaan.

Mutta siitä ei ole oikeastaan kyse. Ongelma on enemmänkin unelmien ja mielikuvituksen runsaus! Minua kiinnostaa miljoona eri asiaa, innostun joka päivä jostakin uudesta ja haaveilen niin monesta asiasta että unohdan niistä ison osan paljon ennen kuin pääsen toteuttamaan ne. Jotkut innostukset sammuvat yhtä äkillisesti kuin ovat syntyneet, toiset taas tulevat ja menevät kuin oman mielensä mukaan. Jos vaikkapa tänään päättäisin että juokseminen on minulle “se juttu”, todennäköisesti huomenna olisin jo sitä mieltä että haluan tehdä jotakin muuta. Ja kun huomenna sitten tekisin sitä toista asiaa, haluaisinkin sittenkin juosta.

Mitä tehdä kun kaikki kiinnostaa?

Oman jutun tietäminen tekisi elämästä tietyllä tavalla helpompaa. Jos tietäisin, että eniten tässä elämässä haluan kiivetä maailman korkeimmalle vuorelle, perustaa rescuekoiratarhan tai tulla maailman parhaaksi koodariksi, voisin tehdä toimenpiteitä tuon halun eteen.

Kunnianhimoisen haahuilijan ongelma on se, että kun ideoita, haaveita ja visioita on niin valtavasti, minkäänlaisten valintojen tekeminen vaikeutuu. Kun yhden kalenteriviikon aikana haluaa muuttaa Alaskaan, ruveta tutkijaksi, ajaa pyörällä Atlasvuoriston halki ja kirjoittaa kirjan ainakin kymmenestä eri aiheesta, tuntuu että edes auttavan suunnan hakeminen on välillä mahdotonta.

En väitä etteikö oman juttunsa tietävillä olisi muitakin kiinnostuksen kohteita. Varmasti on, mutta jostain syystä yksi asia on valikoitunut parhaaksi kaikkien kiinnostuksen kohteiden joukosta. Miten se oikein tapahtuu? Laskeutuuko taivaasta valonsäde ja enkelten kuoro ilmoittaa että “tässä on tämä sinun juttusi, tätä sinä haluat tehdä, tässä sinulle tavoittelemisen arvoinen tavoite”? Miten pärjätä sulkeutuvien ovien ahdistuksen kanssa, jos valitseekin yhden asian toisen sijaan? Mitä jos onkin valinnut väärin?

Kirjaa lukiessani havahduin kuitenkin miettimään, että ehkä minussa ei olekaan mitään vikaa. Onko ihmisellä pakko olla jotakin tiettyä juttua, edes lyhyttä aikaa kerrallaan? Miksen saisi olla kiinnostunut miljoonasta asiasta ja yhdistellä eri asioita oman mieleni mukaan? Työelämässä on viime vuosina puhuttu paljon generalisteista ja monitieteellisyyden hyödyistä, mutta samaa armollisuutta toivoisin (ainakin itselleni!) myös vapaa-ajan saavutusten ja harrastusten suhteen.

//Sarjainnostumista Instagramissa: @lottapumpui //

RSS
Facebook
Facebook
Instagram