Kun on asiaa A, tekee mieli asiaa B. Tai toisin päin. Kun on paljon voimatreeniä, tekeekin mieli juosta pitkää matkaa. Ja kun on paljon kestävyystreeniä, ajatus ykkösvoimatreenistä alkaa tuntua ihanalta. Jos juoksee, tekee mieli ajaa fillarilla. Ja jos ajaa fillarilla, tekee mieli juosta. Jos on etelässä, hotsittaisikin olla pohjoisessa. Ja niin edelleen.
Pahinta on, jos joku ulkoinen auktoriteetti tai olosuhde on kieltänyt jonkun asian tekemisen. Nyt kun päällä on fysioterapeutin määräämä juoksukielto, tiedätte varmaan mitä tekee erityisesti mieli tehdä – no tietenkin juosta.
Välillä tämä eri asioiden välillä heiluminen ärsyttää. Elämä olisi tosi paljon yksinkertaisempaa, jos olisi täysin fokusoitunut yhteen asiaan ja se olisi ainoa mikä pään täyttäisi. Silloin olisi helppo tehdä kaikki asiat ja valinnat sen nimenomaisen asian hyväksi. Ja ehkä kehittyisikin kunnolla, sen sijaan että on vähän joka sortinkia. Eikä tuntisi huonoa mieltä siitä, että poukkoilee eri asioiden välillä, kun aina tekee mieli tehdä jotain muuta kuin sitä mikä on käsillä.
Työelämässä puhutaan usein siitä, onko parempi palkata generalisteja vai spesialisteja. Itse olen generalistien kannalla – varmaankin koska en ole missään poikkeuksellisen hyvä vaan aika hyvä lähestulkoon kaikessa – ja aion tästä lähtien ulottaa tämän arvostuksen myös vapaa-ajalle. Minä mikään tuulella käyvä ole, minä olen urheilugeneralisti ja vapaa-ajan aktiviteettien uomo universale!
Edit: Sain palautetta laiskasta ajattelusta, josta olen täysin samaa mieltä. Tsekatkaa kommentit alla 😀
Liina
Mutta liittyykö generalisti/spesialisti -jaottelu mitenkään siihen, että haluais tehdä asiaa A kun tekee asiaa B?
Musta ne on ihan eri asioita, mutta tunnistan tuon joistakin elämänvaiheista. Tosin mulla se usein liittyy lieviin monomaanisiin kausiin, joissa oon ihan höpsähtänyt johonkin, ja haluaisin tehdä vaan sitä. (Historiallisesti liikunnan saralla esim. bodycombat ja juoksu.) Nyt on paljon helpompaa kun kiinnostaa tehdä monenlaisia asioita ja yleensä onnistun nauttimaan siitä, mitä kulloinkin teen.
Lotta
Hyvä pointti, on kyllä harvinaisen laiskasti ajateltu tää mun juttu 😀
generalisti-spesialisti-jaottelu liittyy nähdäkseni siihen, että jos hyväksyy että on generalisti, eli voi soheltaa vähän kaikkea, eikä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa siitä että koko ajan hotsittaa tehdä jotain muuta ja poukkoilee eri asioiden välillä fiiliksen mukaan 😀 Eli toisin sanoen voi perustella omaa säätämistään sillä että ei aiokaan olla hyvä missään 😀