Olen tosi mukava ihminen kun olen nälkäinen

Sarjassamme raskaita koettelemuksia.

Menin tänään aamulla (eli kello 10.20) kilpirauhastutkimuksiin (koska näitä vaivoja on niin paljon, että yritän saada kerää koko sarja -leimakorttini täyteen). Ken on ollut kilpparitesteissä tietää, että ennen niitä ei saa syödä. Eikä juoda edes kahvia.

VOI JUMALAUTA.

Huvittaa itseänikin, että miten se oli niin vaikeaa. Enkä edes ole niitä ihmisiä, joilla on aamuisin nälkä!

En ollut nälkäinen, olin vaan vihainen ja halusin kahvia.

Siis todellakin vihainen. Niin vihainen, että rupesin miettimään, että ehkä kaikki ne tyypit, jotka raivoavat tuolla kaduilla ja sporissa, eivät ole sairaita vaan kerta kaikkisen kyllästyneitä muiden touhuihin ja alkavat siksi huudella. Itsellänikin oli sellainen olo, että alan ihan just rähjäämään jos joku turaa ovissa tai muuta. Siinä jo meinasi keittää yli kun ratikkakuski seisoi pysäkillä piiiiiitkään ovet auki vaikka sisällä oli kylmä eikä kukaan kulkenut ovista!

Tältä pohjalta sitten mietin, että ei taitaisi sopia minulle se ilmeisesti suuressa suosiossa oleva pätkäpaasto. Kirjoitin siitä päivätöissä jutun, ja jäin kyllä siihen näkemykseen, että ihmiselle ehkä saattaisi olla hyväksi pitää taukoja syömisestä. Tarkoitan nyt sitä sellaista pätkäpaastoa, jossa syödään kahdeksan tunnin aikana kaikki päivän ruoat ja sitten ollaan 16 tuntia syömättä.

Mutta siitä herää sitten aika paljon kysymyksiä.

Kuten se, että jos syöminen päivittyy iltaan (kuten minulla luontaisesti) niin millä ilveellä sitä pääsee aamulla liikkeelle? Tänään makasin sohvalla epätietoisena noin 30 minuuttia, ennen kuin lähdin myöhästymään bussista. Normaalisti käytän noin 60 minuuttia siihen, että lojun vällyjen alla ryystämässä kahvia ja smoothieta ja myöhästyn vasta sen jälkeen bussista tai sporasta.

Sekä se, että miten diilataan nälkäkiukun kanssa? En ehkä vielä ole valmis alkamaan ratikassa huutelevaksi muijaksi. Ja yritän ihan tosi kovasti olla olematta se “emmä tiiä, ihassama” -mankuva tyttöystävä kaupungilla kun on ehtinyt tulla liian nälkä ravintolaa etsiessä. Yritän olla olematta myös se ragemutsi joka ensi töikseen huutaa NYT NÄÄ KAMAT POIS ETEISEN LATTIALTA kun tulen nälissäni kotiin. En oikein onnistu kummassakaan.

Nämä ovat tietysti hypoteettisia kysymyksiä. En TODELLAKAAN aio kokeilla mitään pätkäpaastoja. Kunhan mietin.

Previous

Mistä tietää milloin pitää levätä?

Next

Mitä hyötyä on tauottomasta positiivisuudesta?

4 Comments

  1. Miia

    No siis en olisi itsekään ikinä uskonut, mutta ihminen (ainakin tämä yksi) tottuu yllättävän nopeasti siihen, että lähtee aamulla ilman kahvia tai aamupalaa. En tosin mihinkään 16 tuntiin edes yritä, 12 h on aika sopiva, ei vielä tainnu tonne jonnekin kadulle.

    • Sofia

      Mulla onnistuisi jos ei tarvitsisi lähteä minnekään. Tuolla kaduilla olen vaarallinen jos en syö tai saa kahvia 😂

  2. Sanna

    Mä elän aika paljon vahinkopätkäpaastolla. Muuten tarviin kyllä ruokaa usein, mutta päivällisen ja lounaan väli menee usein vahingossa aika kevyesti syömättä. Oon nyt yrittänyt opetella aamupalan syömistä, koska oon huomannut, etten silloin oo niin uninen töihin päästyäni. Aamulla syöminen vaan on aika vastenmielistä niin mieluummin söisin pienen energiatarpeeni täyteen väkipakon sijaan silloin, kun nautin siitä.

    • Sofia

      Mäkään en tykkää syödä aamulla eikä mulla ole nälkä. Siksi en olekaan 20 vuoteen syönyt aamupalaa vaan juonut sen 😃

      Sit lounaan jätän tosi helposti väliin. Joku 11 on mulle ihan liian aikainen aika syödä ruokaa.

      Se musta näissä pätkäjutuissa on hyvä, että nykyään sallitaan enemmän sitä että ihmiset syö silloin kun niille on sopiva aika syödä. Eikä niin että kaikkien on PAKKO syödä tiettyyn aikaan ja tietyllä rytmillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén