“Olen liian ruma käyttämään bikinejä”

Elän kuplassa.

Varmasti elän myös Kehä Ykkösen sisäpuolen tai jopa kantakaupungin alueen punavihreässä kuplassa, jossa esimerkiksi sukupuolineutraalius, kimchi ja autottomuus eivät aiheuta mitään hämmennystä. Mutta sitten on vielä tämä toinen kupla. Sen ulkopuolisiin asioihin törmätessäni järkytyin kovin.

Kuplani on kehopositiivinen ja melko ulkonäköpaineeton ja varsinkin ruokavaliopaineeton.

Nuorempana viiteryhmäni eli tuhannella kilokalorilla päivässä ja ahdistui “lihavuudestaan” jos painoindeksi oli yli 20. Silloin pelättiin selluliittia ja pidettiin parin suklaapalan syömistä kauheana asiana. Se oli järjetöntä ja hermoillekäyvää jo silloin. Mutta näistä ajoista on aikaa, ja jotenkin ajattelin, että koko ilmiö on kadonnut.

Luulin, että sen on korvannut perusterveellinen ruokavalio, hyvän mielen liikunta, aito uskominen kehopositiivisuuteen ja se, että kukaan ei enää (ainakaan tässä iässä) jaksa miettiä mitään selluliitteja. Kuinka väärässä olinkaan!

Ensin olin tilanteessa, jossa syöminen oli aikuisille naisille vaikeaa. Ihan kaikkea riivittiin vähän pienemmäksi ja ruoka-annoksia syötiin geometrisissa kuvioissa hemmetin hitaasti ja vaikeasti. Pullaa leikeltiin pienemmäksi ja pienemmäksi, ja myöhemmin piehtaroitiin synnintunnossa kun oli menty sortumaan siihen pullaan.

Se, että kuplassani ei närvitä jotain kakkupalaa pienemmäksi, kauhistella kaloreita tai harrasteta dieettejä, ei tarkoita sitä, että kukaan ei tätä tee. Kuplan ulkopuolella on ilmeisesti yhä ihan tavallista, että liikkumalla “ansaitaan” ruokaa, että kärvistellään kitudieeteillä ja että painoa (siis nimenomaan painoa!) kytätään koko ajan.

Enkä nyt siis tarkoita ihan normaalia, terveellistä elämäntapaa vaan pakkomielteisyyttä lähentelevää toimintaa. Tai syväänjuurtunutta tapaa ja uskomusta, jonka mukaan kielletään itseltä kaikkea, ja joka ainakin ulkopuoliselle näyttäytyy selvästi enemmän elämänlaatua pilaavana kuin parantavana asiana.

Noh, muut ihmiset nyt tietysti saavat elää kuten haluavat. Sanon vaan, että ruokavalion ja oman kehon kontrollointi ei anna kontrollia elämään – se on illuusio. Ja sekä ruoka että liikunta ovat ihania asioita, ja toivoisin että kaikki voisivat niihin siten suhtautua.

Toinen surullinen ilmiö kuplani ulkopuolelta on kauneusihanteisiin tai -normeihin jumittuminen ja sen myötä itsensä rumaksi kokeminen.

Tein töissä markkinointisisältöä, johon liittyi keskeisesti uima-asut. Asiakas toivoi kehopositiivista otetta, ja mielelläni sen ihan julkiagendaksi mainokseen lätkinkin. Tietysti.

(Ja nyt tietty suurimmassa osassa kuvia mulla on kokouikkari itellä! Mutta ne on niin kivoja – siihen asti kun niitä kiskoo märkänä päälle!)

Mainoksessa sanottiin monella eri ilmaisutavalla se, että sinä, juuri sinä, voit ihan reippaasti mennä rannalle sellaisena kuin olet. Tämänhän tietenkin pitäisi olla itsestäänselvää – ei kukaan tarvitse mainokselta lupaa. Mutta onhan se hyvä sanoa ääneen ja pyrkiä purkamaan ajatusmalleja, jotka turhaan rajoittavat ihmisiä.

No eipä onnistunut.

Mainokseen tuli lukuisia kommentteja. Erittäin monissa niissä sanottiin eri tavoin muotoiltuna, että “käytän uimapukua koska olen liian ruma käyttämään bikinejä”.

Tietysti jokainen saa käyttää sellaisia vaatteita ja uikkareita, joista itse pitää eniten ja joissa kokee näyttävänsä hyvältä tai paremmalta kuin jossain toisessa asussa. Mutta oli se aika kamalaa lukea kommentti toisensa perään, että “ei tällä kropalla”.

Jos et halua käyttää biksuja, älä käytä. Jos et halua ylipäätään mennä rannalle, älä mene. Mutta älä nyt ihmeessä kiellä noita asioita itseltäsi siksi, että et näytä samalta kuin joku tappiinsa asti fotaroitu valokuvamalli tai edes se viereisellä huovalla aurinkoa ottava muikkeli!

Ei kenenkään tarvitse näyttää joltakin, jotta voisi pukeutua jollakin tavalla, vaikkapa bikineihin.

P.S. Että muuten rassaa myös se kitinä, mitä netissä pyörii kehopositiivisuudesta. Esmes näin hauskan kuvan kyltistä, jossa kiellettiin juokseminen alueella. Siihen oli kommentoitu, että “kehopositiivisten unelma”. Onko joku oikeasti niin tyhmä, että ei ymmärrä mitä kehopositiivisuus tarkoittaa, ja ihan aidosti luulee, että se on “lihavuuteen kannustamista”? Jos ei ole, niin miten kukaan jaksaa trollailla sillä, että “öhö olen vähän tyhmä öhö”? Tsiisus.

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Rajua rakkautta

Next

Sähköpyörällä Alpeilla

2 Comments

  1. En jaksa ymmärtää itseensä negatiivisesti suhtautuvia, biginit tai uikkarit missä viihtyy, piruako se kellekkään kuuluu. Ei elämästä kannata tehdä itselle vaikeaa. Oli kiva juttu, arvostan.🤗

Vastaa

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén