En tiedä olinko käynyt Ahvenanmaalla aiemmin. Muistan lapsuudesta jonkun paikan, kun olimme menossa Ruotsiin sukuloimaan ja odotimme pääsyä autokannelle. Oli niin kylmä, että hampaat kalisivat yhteen. Mutta se saattoi olla Naantali eikä Maarianhamina.

Reissusta muistan muuten sen, että oli hirveä myrsky
ja ravintolassa tippuivat lautaset pöydiltä. Söin katkarapuja ja kananmunaa, oksensin ne ja sain tölkillisen Fantaa. Ai että, kasarilapsuus se vasta oli huikeaa aikaa!

No nyt oli sitten syytä mennä oikeasti Ahvenanmaalle, koska Onnenpäivä-Anne meni naimisiin ja muutti sinne. Ja koska omankin gubben suku on Ahvenanmaalta, niin enää ei ollut syytä jättää saaria väliin.

Sanottakoon jo tässä kohtaa, että kyseessä ei ollut mikään aamulenkkejä, joogaa ja vihersmoothieita -tyyppinen retriitti. Vaikka treeniblogit meidät aikanaan Annen kanssa yhdistivätkin.

Ensi töiksemme Maarianhaminassa kävimme katsomassa Pommernin. Vain ulkoa, koska aikataulu. Ensi kerralla sitten myös laivaan ja viereiseen merenkulkumuseoon asti. Siellä on kuulemma aitoa merirosvolippua ja sen sellaista.

Olisin halunnut käydä myös Merikorttelissa, mutta aika ei riittänyt. (Ja kirppishaukkaa minussa olisi kiinnostanut myös Maarianhaminan Emmauksen kirpputori. Siis MITÄ siellä on myynnissä?!)

Bastun oli kiinni 🙁

Toiseksi painumme kaljalle (siihen aikataulu katsos jousti!). Sitten aikeenamme oli mennä ruokakauppaan ja uudelleen kaljalle, mutta tästä seurasi jännittävä havainto: Maarianhaminassa ei ole perjantaina kello 16 aikaan auki terasseja. Kaljaterasseja siis. Kaffet kyllä saa.

Melkoisen död paikka oli muutenkin. Mutta kun ottaa huomioon mitä oli tulossa, ehkä se oli vain hyvä.

Ja johan Anne oli sulhasineen meitä vastassa Varubodenin edessä, joten ei siis muuta kuin Volvon nokka kohti Lemlandin kuntaa.

Ensimmäisenä iltana maistettiin vähän boolia, tanssittiin salsaa ja kokkailtiin seuraavan päivän juhlia varten. Seuraavana päivänä juhlat alkoivatkin miltei heti kun olin herännyt 11 tunnin kauneusuniltani.

Oj då mitkä juhlat ne olivatkaan! Syötiin ihanaa salaattia ja makkaraa (mitä luulet, riittääkö paketti per naama?!) ja juotiin pari kaljaa ja puhuttiin vasemmalla istuvalle ruotsia ja oikealla istuvalle suomea.

Sitten syötiin kakkua ja hurrattiin ja kuunneltiin Timppa saunoo noin 800 kertaa. Kuulemma loppuillasta myös tanssittiin niin että kylä raikasi, mutta siitä minä en tiedä mitään, koska menin kymmeneltä nukkumaan.

Ajattelin katsos, että aamulla kävelen merenrantaan ja ehkä uin. Sen jälkeen joogaisin terassilla. Kiinnosti sekin, että tyrniä on kuulemma rannat keltaisenaan.

Noooh tuota. Kymmeneltä nukkumaan meno ei ilmeisesti auta kun aloittaa bailaamaan kello kahdelta päivällä. Vietin sängyssä rapiat 12 tuntia, mutta en tosiaan herännyt valmiina joogaan ja rantareippailuun… Hyvän tähen mikä darra, vaikka pysyin visusti oluessa! Vanhuus ei tule yksin, vaan se tuo mukanaan itsehallintoalueen kokoiset kanuunat.

Itse Ahvenanmaata jäi paljon nähtäväksi, ja toivon mukaan palaan paikalle pian.

Sillä välin sulle pari vinkkiä Ahvenanmaan reissuun:

– Mene Viikkarilla. En sano tätä pelkästään sukurasitteiden takia, vaan siksi, että reittimatka Viking Linella on superisti halvempi kuin Siljalla.

– Helsingistä pääsee Onnibussilla aamulaivan kyytiin muutamalla eurolla. Itse laivamatka maksaa jotain parikymppiä eestaas.

– Jos taas liikut jalkaisin, ovat pienet saaristoreitin lautat ilmaisia. Me lähdimme aikataulusyistä Turusta, mutta ei siis ollut tyyristä sekään.

Pommern

– Ahvenanmaalle saa tuoda kaksi litraa olutta tax freestä. Jep jep. Me kävelimme tullista keissi Sandelsia kädessä, eikä kukaan puuttunut asiaan. (Vitsi vitsi Tulli, hehe, ei ollut mitään olutta, ette voi todistaa.)

– Kuulemma Merikortteli on kiva. En käynyt.

– Kuulemma merenkulkumuseo on kiinnostava, en käynyt.

– Osta Stallhagenia. Nam. Ja hei se on Ahvenanmaalla paljon halvempaa kuin mantereella.

– Osta myös sinappia. Nam. Itse ostin valkosipuliversiona.

RSS
Facebook
Facebook
Instagram