Naista karvoihin katsominen

Ihokarvat ja naiset! Siinäpä aihe, joka jakaa mielipiteitä. Höylätäkö haivenet kanssaihmisten huomioimiseksi vai onko kyseessä sittenkin kapitalismin myyntikikka taikka patriarkaatin alistuskeino? Onko karvojen pitäminen tai poistaminen henkilökohtainen valinta, vai pitävätkö nämä valinnat yllä suurempia yhteiskunnallisia rakenteita?

Mikäs on kunkin karvatilanne ja karvanpoistorutiinit?

Miia: Kasvatin vahingossa säärikarvat, olkoon siinä nyt sitten. Poistometodina käytän ainoastaan perinteistä höylää ja saippuaa, ajan kainalot pari kertaa viikossa ja välillä siistin navanalusta niin, että uimapuvun reunoista ei kauheasti karkaile haivenia. Muuten en poista karvoja, en edes nypi kulmakarvoja. Olen toki tällainen hiutulatukkainen blondi, joten ihokarvankasvunikaan ei ole järin kummoista. Pari vuotta sitten en koko kesänä (noin neljään kuukauteen) poistanut mitään karvoja, mutta en tiedä, huomasiko kukaan edes.

Sofia: Mullakin on säärikarvat nyt, oon aika laiska sheivaamaan niitä. Häpykarvat mulla on yleensä aina, se on semmonen mun juttu, mä tykkään karvoista. Joskus kävin sokeroinnissa, mutta sain paniikin kun tajusin, että se vähentää karvoituksen määrää. En halua menettää yhtäkään häpykarvaa lopullisesti! Kainalot ajan, koska haisen, vaikka kainalokarvat olisivat kyllä mahtava juttu. Kulmakarvoista nyppäisen yhden – kaksi joskus harvakseltaan. Ja olen alkanut harkita naamakarvojen ajamista koska mulla on aika pörröiset posket nyt!

Nina: Olen nykyään varsin laiska kaikkien karva-asioiden suhteen. Loppusyksystä kinttujen ihoa alkoi kutittaa kamalasti, joten en ole sheivannut niitä sen jälkeen. Enkä myöskään rasvannut. Ei kutinaa, ei rasvailua, kyllä karvoja. En erityisesti pidä tai ole pitämättä niistä. On muutakin ajateltavaa. Kainalot ajelen aina välillä Mach 3:lla ja shampoolla/hoitoaineella/suihkusaippualla, samoin bikinirajan.

Lotta: Olin aikoinaan melkein neuroottinen ihokarvojeni poistamisen suhteen, mutta nykyään en jaksa nähdä sitä nyppimisen ja höyläämisen vaivaa. Normaalisti sheivaan halpisterä ja saippua -kombolla sääriä ja kainaloita ja bikinirajaa jos satun muistamaan tai jaksamaan.  Häpykarvat vaativat aikoinaan muuten aika paljon totuttelua, kun ei ollut niitä vuosikausiin! Nyt en ole viikkoihin vaivautunut sheivaamaan mitään, alkuun koska en pystynyt käyttämään oikeaa kättä onnettomuuden jälkeen. Olen monta päivää miettinyt kainalokarvojen sheivaamista mutta huomaan kiintyneeni niihin oudolla tavalla ja haaveilevani niiden värjäämisestä.

Entäs toisten karvat?

Miia: No eipä ne paljon kiinnostele. Romantillis-seksuaalisessa mielessä en itse ole nimenomaisesti viehättynyt karvaisista miehistä, mutta eipä kenenkään miehen karvoitustilanne minulle sinänsä kuulu tai silmää häiritse. Naisten parissa ilahdun aina, kun näen kunnon kainalokarvat, se tuntuu nykyään melkoiselta statementiltä. Mikä on kyllä vähän outoa.

Sofia: Mua kiinnostaa karvoitukseen suhtautuminen ilmiönä, ja siinä mielessä kiinnostaa muiden karvat ja varsinkin niiden poistamisen syyt. Seksuaalisesti karvat on mulle tosi tärkeitä, olen hulluna karvaisiin miehiin. Erityisesti kulmakarvat, rintakarvat ja karvaiset käsivarret innostaa, mutta pidän myös sääri- ja reisikarvoista ja parrasta. Naisilla erityisesti käsivarsien karvat on musta seksikkäitä.

Nina: Ai onko toisillakin karvoja? Siis ei väliä. Kunhan eivät haise pahalle.

Lotta: Suhtaudun epäilyksellä karvattomiin miehiin. Ja vähän naisiinkin. Jos on posliininsileä silmistä alaspäin, käyttää todennäköisesti liikaa aikaa ihokarvojensa parissa eikä tekemällä jotain jännittävää.

Poistaisitko ihokarvoja, jos kukaan ei olisi näkemässä?

Miia: Tuskinpa. Koska enhän poista niitä aina nykyäänkään, ja ainakin kainalokarvat poistan lähinnä sosiaalisesta paineesta (ja siksi, ettei minulle edes kasva kainaloon hienoa pensasta, vaan haalea ja harva tupsu, jota ei oikein viitsi edes asennemielessä esitellä).

Sofia: Saattaisin poistaa, koska poistan nytkin pääasiassa muista kuin esteettisistä syistä.

Nina: Riippuu siitä missä olisin ja millä mielentilalla.

Lotta: En. Kesällä sheivailen sääriä ja bikinirajaa jonkinlaisen yleisen häveliäisyyden takia, ja kainaloita melkeinpä ympäri vuoden samaisesta syystä. Se on oikeastaan aika järjetöntä. Miksi joku jaksaisi kauhistua toisen karvoista – tai miksi minun pitäisi välittää karvan vertaa (pun intended), jos joku sitten pahastuukin?

Mikä karva-asiassa eniten kiihdyttää mieltä?

Miia: Tässä, kuten monessa muussakin asiassa, hyvin yleinen sokeus, että omia valintoja tehtäisiin jossain arvovapaassa tyhjiössä. Ei ihokarvojen rukkaamisessa ole mielestäni mitään väärää, mutta en usko hetkeäkään, kun joku väittää, että ympäröivä yhteiskunta ei millään tavalla vaikuttaisi siihen, että on päättänyt ajaa kainalokarvat, laseroida sääret tai muotoilla parran.

Sofia: Sama kuin Miialla. Ja laiska argumentaatio tyyliin “karvat ovat epähygieenisiä” tai “miehet inhoavat häpykarvoja”.

Nina: Se, että herkästi vaikutteita imeville nuorisolaisille syötetään vain yhdenlaisia toimintamalleja karva-asioihin. Kyllä saa olla karvainen, jos haluaa. Tai jos on karvainen, vaikka muut eivät olisi, niin se ei tee ihmisestä huonompaa. Vain karvaisemman.

Nyt kun katselen asioita kauneuskuplan ulkopuolelta, tuntuu esimerkiksi karvanpoistoon liittyvät markkinamekanismit jopa absurdeilta. Että meillä on kauneuskäsitys, jonka mukaan naisilla ei ole karvoja kuin päässä, ja siitä ilosta käytämme rahaa, aikaa ja näemme vaivaa erilaisiin poistomenetelmiin. Turhamaista kuten moni muukin kauneusasia, mutta toisaalta kauneus tuo kyllä iloa elämään. Onpa diippiä hei! Tavallaan siis lillun mielelläni suht laiskasti tässä nykyisessä kauneustrendissä, enkä hyppää karva- tai muillekaan barrikadeille, mutta on ihan mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan mennään.

Lotta: Eniten ärsyttää se, että joidenkin mielestä heillä on oikeus sanella muille, millaisia karvoja toisilla on (ks. seuraava kohta). Jos kumppanilla on joku erityinen mieltymys, voihan sitäkin noudattaa jos se itseäkin hotsittaa, mutta en tajua tällaisia “olen sanonut rouvalle että ei saa seksiä jos on säärissä sänki” -tyyppejä.

Ja erityisesti ärsyttää se Veetin mainos, jossa muijalla on baarissa käsilaukussa mukana kulmakarvojen ja bikinialueen siistimiseen tarkoitettu vempain. Koska kännissä on ihan vitun hyvä idea ruveta vessassa vähän ajelemaan kulmia ja häpyä siistimmäksi jonkun jantterin takia!

Onko teidän karvojanne/ karvanpoistoanne kommentoitu jotenkin?

Miia: Joku kauansitteinen heila joskus nimenomaisesti toivoi, että en sitten sheivaisi häpykarvoja, mutta eipä kyllä muuten.

Sofia: Mulle ei ole koskaan sanottu mitään negatiivista karvojen olemassaolosta tai niiden puutteesta. Siitä, että on häpykarvat, kuulen positiivisia kommentteja.

Nina: Eipä ole. Harva sitä toisten karvoja niin miettii.

Lotta: Kysykää vain kuinka paljon! Muutama vuosi sitten päädyin ex tempore tekemisiin erään tyypin kanssa, ja mulla oli jaloissa sänki ja normaalit häpykarvat. Tyyppi huudahti spontaanisti ja aidon ällötyksen vallassa ne nähdessään, “You’re disgusting!” Aikuinen sivistynyt mies! Ja aikoinaan tuli riitaa yhden tyypin kanssa, jonka mielestä naisen tuli olla täysin luonnollinen. Hänen mielestään naisella ei saisi olla meikkiä, hiusväriä, hajustettua saippuaa, ei mitään – mutta ei myöskään yhtään ihokarvaa silmäripsistä alaspäin. Tyyppi ei vain tajunnut vaatimustensa ristiriitaa, joten ihan kiusallani laitoin tavatessamme perkeleesti meikkiä ja parfyymiä ja esittelin säärteni sänkeä julkisella paikalla. Jumalauta mikä uuno!

Nyt en onneksi ole pitkään aikaan kuullut negatiivisia kommentteja oikeastaan mistään kroppaani liittyvästä. Vanhenemisen yksi parhaita puolia on, että ei jaksa itse enää välittää siitä mitä muut ajattelevat, ja on valikoitunut kumppaniksi samanlainen, jolle joku helvetin sänki on ihan yksi ja hailea.

 

Mitenkäs te, rakkaat kotimeduusat? Onko karvat yay vai nay, uhka vai mahdollisuus, houkutin vai karkote? Kommentoikaa, keskustelkaa! Otamme ilolla vastaan myös karvakuvia. 

Previous

(Kaljaa ja) miesruumiita

Next

Roosa nauha – miksi minä jaksan pauhata?

10 Comments

  1. essi

    Kainaloita ajelen läpi vuoden, koska kainalokarvat kutittaa enkä tykkää niistä muutenkaan. Muistan kyllä miltä tuntuu kunnon puska käsivarren alla. Muuten siistin karvoitusta sillon ku huvittaa. Ei ole minun ongelma jos jollain häirittee.

    P.S. nuo raidalliset pökät on siistit, mistä?

    • Terasmeduusat

      Oot selvästi Teris-linjoilla karva-asioissa ?? Pökät on Pact-merkkiset. Niitä on hankalaa ja kallista tilata Amazonista, kokemusta on. Jos käyt Jenkeissä, niin osta sieltä.

  2. TaMar

    Olen tässä vähän sellanen keskitien tyyppi. Karvat (omat tai muiden) ei aiheuta hirmu suuria tunteita, mutta en mä ihan luomunakaan halua mennä. Kainalokarvat tosin ajelen lähinnä varmaan tottumuksen vuoksi… Niitä ei juuri kukaan näe vuodenajasta riippumatta koska kesälläkin käytän vähintään t-paitaa ja olen uikkareissa/bikineissä julkisella paikalla ehkä kerran kahdessa vuodessa (eli biknirajat tulee sheivattua lähinnä lomalla) 😀 Säärikarvat kyllä ajelen, koska talvella pitkien kalsareiden alla ne aiheuttaa suorastaan pientä kipua jos ovat oikein pitkät. Ja kyllä se kesällä vähän häiritsee jos hameen kanssa tummat säärikarvat vilkkuu… Toisaalta sitten tummia käsikarvojani en ole ikinä ajellut.

    Miehissä sellanen älyttömän karvainen (varsinkin pitkät selkäkarvat) on nou nou enkä varsinaisesti pidä edes parrakkaista tai viiksekkäistä (ne on läheisessä kontaktissa jotenkin inhottavat) mutta ei nyt sentään ihan siloinenkaan tarvitse olla.

    • Terasmeduusat

      Sheivata vai ei, kas siinä pulma! Kivuliaat jalkakarvat kuulostaa kyllä sille, että sietävätkin saada kyytiä.

  3. Tuuli

    Kainalot ajelen aika säännöllisesti ihan hajunestosyistä. Säärikarvat aina muistaessani – kesällä muistaa paremmin, kun ne ovat näkyvillä, syksyn tullen tuppaavat unohtumaan pitkiksikin ajoiksi. Häpykarvat saavat kaikessa rauhassa olla luonnontilassa. Miehellä karvat ovat mielestäni kiva asia, mutta ihan sellainen todella ylikarvainen selkä ei enää hirveästi ehkä houkuttele. Mutta muuten ei kyllä tule karvojen määrään hirveästi kiinnitettyä huomiota kummallakaan sukupuolella. Kukin taaplatkoon tyylillään ja karvoillaan (tai ilman – tyyliä ja/tai karvoja), vaikka ihan en jaksa ymmärtää sitä, miksi jonkun mielestä aikuisella naisella ei karvoja saisi olla, kun ne kerran luonnostaan jokaiselle kasvavat.

    • Terasmeduusat

      Voi selkäkarva-parkoja, miksi niistä ei pidetä! Selkäkarvoista saa hyvän otteen.

  4. Juha

    39v mies tässä,ei ne karvat vaan epämiellyttävä haju,toki nätisti leikattu nurmikko on aina mieleen ei se naapurin rehottava joutomaa,samat säännöt uskoisin pätevän myös meihin miehiin,itse ajelen reunat ja kainalot,myös takaluukku saa käsittelyn enkä edes edusta sitä sateenkaaren väkeä.

  5. Sini

    Kainalokarvat ajelen pari kertaa viikossa ettei tule ahdistava hiostus kainaloihin, tai jos käytän kainalot paljastavaa asua. Säärikarvat sheivaan aina kun jalat näkyy. Valkoinen iho ja mustat ihokarvat ei vaan ole mielestäni esteettinen näky. Häpykarvat pidän kaikki poissa ettei mene muiden suihin. Toisten ihmisten karvoitus häiritsee vain juhlissa. Jos naisella on sääret tai kainalot paljastava asu juhlissa, tulisi silloin mielestäni karvat poistaa. Jos ei pysty/halua poistaa karvoitustaan, tulisi silloin pitää alueet peittäviä vaatteita. Perusteluja en osaa antaa.

  6. sarpa-01

    Olen ajanu kaikki pois siitä lähtien, kun alkoi kasvamaan. Äiti pari kertaa arvosteli aluksi, mutta vaikeni se sekin lopulta.. Miesten takia karvatonna olen ja se siitä, ei haitanne, vaikka se on niiden juttu. Itelläkin paljon puhtosempi olo. Ei kiitos liian karvasille miehille ja hyi olkoon kaikki tummat yök!

  7. Nanna

    Minulla ikäviä kokemuksia lapsuudesta kun 10-12v alkoi jo karvat näkyä ja sain niistä huomautuksia monelta! 😀 Traumat. Olin siis onnesta soikeana kun löysin 13v sheiverit ja tajusin, että karvoista pääsee eroonkin haha! Siitä asti olen sheivannut lähes kaikkea, mutta nykyään rennommalla otteelle sillä ensinnäkin ihoni ei kestä pöivittäistä sheivausta ja toisekseen en jaksa. En halua myöskään käyttää asiaan liikaa rahaa, joten perus sheivereillä mennään. Muiden karvat ei mua kiinnosta ja miehellä saa mieluummin olla karvoja. Arvostan myös miehiä, joita ei karvat haittaa tai liikuta mitenkään. Etäs exäni aina jankutti, että naiset ovat seksikkäämpiä ilman (sääri) sänkeä, mutta nukahti aina iloisesti sen puolen tunnin aikana kun kävin suihkussa ja sheivasin, sekä kehtasi vielä valittaa kun meni niin kauan 😀 Pidin siis luennon siitä, millainen vaiva sheivaamisessa on eikä sileät sääret synnyvautomaattisesti. Samainen jäbä myös ihmetteli judotreeneissä kuinka naiset eivät sheivaa treeneihin ja sääret ja nilkat kuitenkin näkyvät. Totesin, että voit kokeilla itse sheivata seuaavat 7 vuoron treenit, koska minäkin ihmettelen miksei miehet sheivaa treeneihin! Pilaavat koko treenini mokomilla säärikarvoilaan. Muutahan en toki treenatessa mieti kun toisten jalkakarvoja 😀 kyseinen mies sheivasi innokkaasti itseään myös, joten pistetään itsetunnon piikkiin.

Vastaa käyttäjälle Terasmeduusat Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén