Tiedäthän, kun ihmiset selittävät, että heillä ei kerta kaikkiaan ole aikaa liikkua. Ei siis mitenkään ehdi!
Ja sitten nämä samaiset ihmiset roikkuvat somessa ja lojuvat sohvalla katsomassa Netflixiä.
Just hyvä.
Jos joku asia rassaa, niin se, että muiden liikunnan harrastamisesta tai harrastamattomuudesta aletaan kitisemään. “Kyllä sulla on aikaa jos oikeasti haluat nönnönnöö”.
Juu, ihmisillä ON aikaa siihen, mitä oikeasti haluaa. Mutta jos jotkut eivät halua, tai priorisoivat toisin, niin ihan vapaasti. Mitä se kenellekään kuuluu. Eikä nyt vedetä mitään “liikkumattomuuden kustannukset uli uli” -mölinää tähän. Eipä se liikunnan harrastaminen ole mikään tae siitä, että on yhteiskunnassa nettomaksajana.
Jokainen tietää, että liikkua kannattaa, mutta se, liikkuuko vai ei, on yksilön oma valinta.
Olen aina ollut tätä mieltä, ja nyt kun itsellä on todella tiukassa kiskoa sitä aikaa liikkumiseen, olen vielä enemmän tätä mieltä.
Olen tässä viime aikoina tehnyt 12-tuntisia työpäiviä ja lisäksi järjestellyt muuttoa. Ja kyllä, minulla on ollut aikaa liikkua. Ja kyllä, se on valintakysymys.
Mutta se, että minulla on tässä tilanteessa aikaa harrastaa liikuntaa, ei tarkoita sitä, että kaikilla on kaikissa tilanteissa aikaa harrastaa liikuntaa. Tai sitä, että he haluaisivat tehdä niin, tai sitä, että he kokisivat sen järkeväksi.
Olen joutunut itsekin tinkimään liikkumisesta. Tässä tilanteessa on vaikea osallistua mihinkään ohjattuun, ja ihan perus salikäyntejäkin olen jättänyt väliin. Olen nyt käynyt joka viikko kerran joogassa ja 2-3 kertaa pikaisesti salilla. Tämä ei ole se määrä, jolla voin hyvin, mutta tämä on se määrä, jolla en voi kovin huonosti. Varsinkin aerobista liikuntaa kaipaisin kovasti lisää, jotta voisin hyvin, mutta kaikkea ei vaan ehdi, jaksa tai pysty.
Siinä onkin asian avain. Jos ihminen on tosi kuormittunut ja väsynyt, voi olla parempi mennä sinne sohvalle Netflixin pariin kuin treenata. Ulkopuolinen ei voi tietää kokonaiskuormituksen saati toisen voimavarojen määrää.
Eikä liikunta ole sellainen asia, joka jokaisen pitäisi ehdottomasti priorisoida tärkeimmäksi. Kyllä minäkin HALUAN varata aikaa sille, että voin roikkua somessa ja sille, että voin katsella sarjoja ja sille, että ehdin nähdä kavereita ja sille, että ehdin olla lasteni ja miehen kanssa. Liikunta on minulle tärkeysjärjestyksessä korkealla, mutta joustan siitä silti, jos on pakko – tai jos haluan.
Siitä, että joku ehtii liikkua tiukoista aikatauluista huolimatta, voi halutessaan inspiroitua. Ehkä omaa ajankäyttöä voi katsella kriittisesti tai omia ajatusmalleja kyseenalaistaa. Siitä huolimatta jokaisella on oikeus valita myös se, että he eivät liiku. Joko siksi, että he eivät ehdi tai siksi, että he eivät halua.
Lue myös
Onko minulla krooninen väsymysoireyhtymä?!
Arkea ja muuta Instagramissa @fitnessfuhrer!
Vastaa