Mikset sinä laiska iltavirkku tajua opetella olemaan ihmisiksi!

Olen useasti ennenkin avautunut siitä, millaista on elää “väärän” kronotyypin kanssa – eli siis olla iltavirkku.

Voimakkaan iltavirkkuuden lisäksi minussa on sellainen kätevä ominaisuus, että tarvitsen unta noin yhdeksän tuntia yössä. Nämä ominaisuudet toimivat tosi hyvin yhteiskunnassa, jossa aamuvirkkuuta pidetään ainoana oikeana tapana elää.

Siitä muistutti taas tämän päivän Helsingin Sanomat. Iltavirkkuus lihottaa ja on terveydelle vaarallista – Näillä keinoilla siirrät sisäistä kelloasi aamuvirkkujen suuntaan -otsikoidussa jutussa jauhetaan samaa kuin aina ennenkin.

Iltavirkkuus pilaa elämäsi! Iltavirkkuus sairastuttaa! Lihot! Mielenterveys menee! Kauhia paikka!

Kauhistelun lisäksi annetaan neuvoja, joiden avulla voi muuttua oikeanlaiseksi ihmiseksi, siis aamuvirkuksi. Siitä huolimatta, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen toteaa jutussa, että omaa kronotyyppiään ei voi muuttaa. Siis ei voi.

Iltavirkusta ei tule aamuvirkkua sillä, että hän “menee aikaisemmin nukkumaan ja herää aikaisemmin”. Häntä ei “ala nukuttaa ajoissa kunhan hän on riittävän väsynyt”. Hän ei voi “tottua toiseen rytmiin”. Sitä EI TULE TAPAHTUMAAN.

Tästä huolimatta Hesari kertoo, miten omaa rytmiään voi muuttaa parempaan suuntaan. Siis aamuvirkummaksi. Keinot eivät tietenkään toimi, mutta hei iltavirkkuus sairastuttaa ja on MORAALITONTA, lopettakaa toi velttoilu hei ja menkää kahdeksalta illalla nukkumaan koska se on oikein!!

Iltavirkkuus pidetään laiskona. Ikäänkuin heräämisaika kertoisi ihmisestä mitään muuta kuin sen, mihin aikaan hän herää. Lisäksi on ihan selvää, että kaikki iltavirkkuuden terveysriskit johtuvat siitä, että he joutuvat pakottamaan itsensä elämään väärässä rytmissä.

Kyllä aamuvirkkukin sairastuisi tai ainakin kärsisi, jos hän joutuisi valvomaan aina pikkutunneille ja kenties tekemään töitäkin vielä puolilta öin.

Minulle kello kahdeksan herääminen on samanlaista kuin suurelle osalle ihmisistä on viideltä herääminen: ikävää, mutta pakon edessä mahdollista. Viideltä herääminen on painajaista: palelen niin että tärisen, minua oksettaa, en voi syödä, pää ei toimi lainkaan, silmiä kirvelee ja niin edelleen. Jostain syystä tämä nähdään minun ja muiden iltavirkkujen ongelmana, joka pitää korjata. Mitä, jos ennemmin korjattaisiin se asenne, että kaikkien on herättävä aamuisin kissan kirkuessa tai muuten on huono ihminen, ja se että kaiken pitää tapahtua tuntikausia ennen puoltapäivää.

Käydään vielä läpi ne Hesarin huikeat vinkit:

1. Valo: “Jos kirkasta valoa suunnataan ihmisen silmiin aamulla kello viiden ja yhdeksän välillä, luontainen vuorokausirytmin jätättäminen häviää.”

Käytän kirkasvaloa joka aamu suunnilleen lokakuusta maaliskuuhun. Toistaiseksi rytmini ei ole muuttunut lainkaan. Ehkä kokeilua tarvitaan vielä muutama vuosi(-kymmen)?

2. Liikunta: “Jos liikkuu pari kolme kertaa viikossa niin että hengästyy ja syke nousee ja tekee sen aamulla tai viimeistään varhaisiltapäivällä, vuorokausirytmi alkaa aikaistua.”

Käyn salilla nimenomaan varhaisiltapäivisin. Viikonloppuisin joogaan “aamuisin”, siis 11-12 aikaan. Rytmin aikaistumista ei ole näkynyt ei kuulunut.

3. Sosiaalinen aikataulu: “Kun pitää kiinni säännöllisestä päivärytmistä, syö tiettyinä aikoina, eikä harrasta juuri ennen nukkumaan menoa mitään aivoja ja kehoa kiihdyttävää, nukahtaminen helpottuu.”

Ei helpotu. Luulisi, että tuloksia alkaisi näkyä näin 38 vuodessa, vaan ei.

Ai menikö tunteisiin? No KYLLÄ! Käy hermoille, kun kahta hyvin yksinkertaista asiaa ei tajuta: Ensinnäkin se rytmi ei tosiaan muutu, ei millään kikkakolmosilla, ja toiseksi iltavirkkuudessa ei ole mitään väärää. Yhteiskunta on järjestetty meille vääränlaiseksi, eikä se tarkoita sitä että aamuisin aikaisin herääminen olisi jotenkin oikeampi tai parempi ominaisuus. Aamuvirkkuuden “paremmuudesta” jankkaajien pitäisi joskus kokeilla nukkua oikein piiitkään ja makoisat unet niin ehkä se ajatuskin alkaisi kulkea vähän kirkkaammin!

Previous

Mutta aina on se mutta

Next

Aamuvirkun tunnustuksia

10 Comments

  1. anonymous coward

    Aamen.

    Vastavuoroisesti voisi vaikka käydä tuon Partosen sängyn vierellä harjoittelemassa pasuunansoittoa klo 21-24 pari vuotta, ja tämän jälkeen tarkistaa terveysmittarit, pääkopan kunto sekä vyötärön leveys ja olisko herra kenties jo oppinut pysymään hereillä kympin uutisten jälkeenkin.

  2. Pöllö

    Tämä on niin totta. Onneksi mulla on työ, johon ei ole pakko mennä kasiksi joka aamu ja etätyöpäivät vähintään kerran viikossa on mahdollisia.

    Iltavirkkuuden lisäksi mulla on tosin muitakin paheita, joista pahimpana vapaaehtoinen lapsettomuus, ja tämäkös yhdistelmä se ilahduttaa sukulaisia… :’D Ne luulee, että olen vain saamaton plösö kun en kaitse lapsilaumaa jo aamuseitsemältä ja keitä aamupuuroa ennen kello kuutta kuten kunnon ihmiset.

    • Sofia

      Joo nyt on kyllä kunnon yhdistelmä LAISKUUTTA ja VELTTOUTTA!!

      Onneksi sain ite sellaiset lapset, jotka nukkuu aamulla pitkään. Mutta kyllä siitäkin arvostelua riitti, kun ihmisten mielestä opetin lapset nukkumaan aamulla pitkään 😀

  3. Lotta

    Tulee mieleen eräskin Kanarian-matka jolloin oli hyvä tarkoitus mennä ottamaan kuvia auringonnousun aikaan ja jotkut eivät vain heränneet vaikka olisi sumutorvea soittanut vieressä 😀

    Työelämässä etenkin pitäisi jotenkin ottaa eri kronotyypit huomioon paremmin. Miten, en tiedä, paitsi tietty joustavilla työajoilla, ja yrittämällä löytää jotain järkeviä yhteisiä aikoja palavereille jostain päivän keskeltä. Aamupaltsut ei sovi iltavirkuille ja taas itse olen täysin hyödytön jos paltsu vaikka alkaa neljältä.

    Iltavirkuille myös lohdutukseksi, että sosiaalisen elämän kannalta on hanurista että oma sisäinen kello käskee nukkumaan vähän kaudesta riippuen kahdeksan ja kymmenen välillä. Keikat ja leffat ja kaljoittelu tai muu lystinpito on usein pakko skippaa.

    • Sofia

      Mähän en tiedä vaikka toi olisi keksitty tarina. Ehkä sä nukuit itse pommiin ja selität että muka yritit herättää 😀

      • Lotta

        Olis pitänyt ottaa video kun mä ravistelen sua olkapäistä ja toistelen että nyt saatana Sofia herää, aurinko nousee parin minuutin päästä 😀

  4. Driverinna

    Allekirjoitan tän kyllä täysin! Äidilläni meni melkein kymmenen vuotta tajuta, että mä en oo laiska, vaikka mä nukun vielä klo 14.30. Sitte se tajus, ku mä soitin sille joskus 02.00 yöllä ja moitin, et miks nukkuu vielä? “No mä oon menny nukkuu 22.00, enhä mä oo nukkunu vasta ku neljä tuntia!”… No shit Sherlock, niin mäki, jos mä oon menny nukkumaa 10.30 ja sä soitat 14.30. 😂

    Mun onnekseni 20 vuoden työurallani mulla on ollu mahdollisuus tehdä pääasiassa yötyötä varmaan 90% ajasta, ni on saanu toteuttaa luonnollista rytmiään. Nykyisen työn 19-07 ja 16-04 on ihan paras mahdollinen työaika.

  5. Aloitan nukkumiseni jos mahdollista 21.00, ainakin 5 kertaa viikossa. Olen kärsinyt kun herään 5.30. Varsinkin aamut ovat ankeita olla hiljaa, kun on jälkeläisiä talossa ja nukkuvat 7.00 saakka.
    Nuoruusvuosina ongelma oli samallaista. Vaikka tulin yöllä klo 4 kotiin, heräsin viimeistään 7.00. Koko päivä oli ankeaa ja menin nukkumaan illalla 19.00.
    Kellon siirto ei vaikuta elämääni , sopeudun heti uuteen aikaan. Sen olen todennut että talviaika on parempaa.
    Iltaunisena on aivan hyvin pärjäilty, ainakin +80 ikään.

  6. Tuisku

    Tämä on niin totta! Kuumotan jo työllistymistä opintojen jälkeen, kun tiedän että joudun jättämään kaikki 8-16 työpaikat väliin eikä kiinnosta ottaa vastaan aamuvirkkujen moralisointia ja “vinkkejä”. Unihäiriö iski parikymppisenä, koulu jäi kesken, lääketokkuraista insomniaa ja jatkuvia paniikkikohtauksia kesti vuoden ja ahdistuneisuushäiriö jäi, siitä alkoi vasta hiljalleen palautuminen. En enää uhraa terveyttäni kulutusyhteiskunnan alttarille! Kyllästyttää aamuihmiset jotka eivät ota unettomuutta vakavasti.

Vastaa käyttäjälle Driverinna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén