Meneehän se aika tässäkin

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä kummallisemmaksi ja epämääräisemmäksi aika muuttuu: vuodet kuluvat käsittämättömän nopeasti, mutta samalla muutaman kuukauden takaisista asioista tuntuu olevan eliniän verran aikaa. Miten voi olla, että olen taas vuoden vanhempi?

Täytin eilen 34 vuotta. Ajattelin aluksi kirjoittaa jonkinlaisen “tähän saakka” -katsauksen, mutta se ei tuntunut mielekkäältä. Sen sijaan ajattelin hieman tarkastella mitä tapahtui edellisen syntymäpäivän jälkeen.

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut jonkin verran, mutta tuntuu että ei oikeastaan mitään. Olen reissannut hieman (työmatkoja ympäri Eurooppaa ja yksi piipahdus New Yorkissa, omia reissuja Espanjaan, Thaimaahan, Leville sekä Ruotsiin ja Norjaan). Urheillut vähän (mainittakoon Vaarojen maratonin 43 km ja Karhunkierroksen 55 km juoksut). Tehnyt töitä, ollut kotona, blogannut, lukenut ja vain ollut. Ei mitään uutta ja mullistavaa.

Se, mistä 34. ikävuosi jää varmasti vahvimmin mieleen on elämäni ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen burnout. Olin kevättalvella puolitoista kuukautta sairauslomalla, kun keho ja pää ilmoittivat että nyt ei enää jatketa tätä tahtia. Nukuin, tuijottelin seinää, kävin hiihtämässä ja yritin pistää pääkoppaa järjestykseen. Viidessä viikossa ei vakavaa uupumusta selätetä, joten harjoitukset ovat jatkuneet sen jälkeen vaihtelevalla menestyksellä. Valoa kohti ollaan kuitenkin menossa, välillä vauhdikkaammin ja välillä takapakkia ottaen. (Jos haluatte, voin avata burnarikokemuksiani erillisissä postauksissa Sharing is caring!)

Muistan, kuinka kauhuissani olin kun täytin 20. Kuvittelin, että nyt tämä elämä olisi tässä, jakkupuku kasvaisi päälle ja hauskuus loppuisi kuin seinään. Olisinpa silloin tiennyt, että 34. syntymäpäivänäni istun purjeveneessä kavereiden kanssa juomassa skumppaa ja nauramassa huonoille jutuille. Purjehduksella kuunneltiin useampaankin otteeseen Jukka Nousiaisen biisiä Meneehän se aika tässäkin, joka sopii oikeastaan hyvin synttäriteemaan. Aika kulkee, ja niin minäkin.

 

//Aloituskuvan takki ja reppu saatu Haglöfsiltä.

Previous

Totuus somen lomakuvien takaa

Next

Satunnaisia kehohuomioita sovituskopista

1 Comment

  1. Alma

    Burnoutkokemukset kiinnostaa!

Vastaa käyttäjälle Alma Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén