Yksi kesäloman parhaista reissuista oli melontaretki Repoveden kansallispuistoon.

Olen melonut muutaman kerran aikaisemmin, ja jännitin että kuinka pahasti pystyn tupeksimaan koko homman. Erityisen varma olin siitä, että onnistuisin kaatamaan kajakin spektaakkelimaisesti. Lisäksi olin reissussa itseäni paljon kokeneemman eräilijän kanssa ja huolestuneena mietin kuinka rasittavaa on olla metsässä tällaisen tupelon kanssa.

Uskon, että huolet olivat turhia, sillä reissu sujui kaikin puolin erinomaisesti. Kajakki ei kaatunut enkä minäkään tupeksinut pahemmin, sää oli mitä mahtavin ja Repovesi todella kaunis.

Hirvenpäänjoella. Virtaus ei ole kovin vahva, joten melominen vastavirtaankin onnistuu.

Melominen on mainio tapa tutustua Repoveteen. Kansallispuistossa on muutama eri melontareitti, joista itse yhdistimme Repomelonnan ja Kivisilmän kierroksen. Näistä jälkimmäisestä tosin jätimme käymättä Tervajärven kierroksen, sillä ajatus kajakin kantamisesta muutaman sadan metrin matkalla täydessä lastissaan ei houkutellut. Vesistö sopii hyvin kokemattomammallekin melojalle, sillä isoja selkiä ei ole, eikä moottorisoitua vesiliikennettäkään hirmuisesti.

Olimme reissussa kaksi päivää. Noudimme kajakit ja oheistarpeet (pelastusliivit, aukkopeitteet, äyskärit jne.) Hillosensalmelta ja lähdimme matkaan hieman ennen puoltapäivää. Osa Repoveden nähtävyyksistä on helposti saavutettavissa meloen, mutta joitakin paikkoja, kuten Olhavanvuoren, näkee vain jättämällä kajakin rantaan ja lähtemällä patikoimaan.

Olhavanvuori.

Ensimmäisen stoppimme teimme Karhulahdessa, josta kävimme tutustumassa Olhavanvuoreen (ja samalla täydentämässä vesivarannot kaivolla). Toinen stoppimme oli lounastauko Kuutinkanavassa, ja ensimmäisen yön vietimme Lapinsalmella (paikassa jossa ennen oli riippusilta mutta jossa liikennöi nyt yhteysalus aamukymmenestä iltakuuteen).

Toisena päivänä jatkoimme matkaa Hirvenpäänjoelle. Hämmästelimme hetken puolustusvoimien kylttejä joen suulla, mutta Tervarumpuun soiteltuamme selvisi, että joki itsessään ei ole vielä puolustusvoimien mailla, mutta rantautuminen oli kiellettyä. Kivisilmässä vietetyn lounastauon jälkeen meloimme rauhaksiin Lapinsalmelle, josta teimme kävelyretken Katajavuorelle. Toisen yön vietimme Karhulahdella. Matkaa meloen kertyi yhteensä ehkä vajaat 30 kilometriä. Matkatahtimme oli maltillinen 4 kilometriä tunnissa, kun pysähdyimme välillä hämmästelemään maisemia ja vain fiilistelemään, kuinka hienoa oli lipua lähes ääneti tyynessä vedessä.

Maisemat Katajavuorelta.

Melontavaellus oli hauska uusi kokemus ja jollakin tavalla voimaannuttavakin juttu. Olen aina ajatellut että tällaiset reissut on korvamerkitty niille jotka ovat poikkeuksellisen eteviä ja osaavia, eikä minunlaisellani kolmen pennin stadilaisella eräjormalla ole sellaisille asiaa. Vaan taas sain tuta, että hyvällä kunnolla ja maalaisjärjellä monet asiat ovat mahdollisia myös kaltaiselleni pulliaiselle. Ensimmäisten kilometrien hapuilun jälkeen tekniikka ja kajakin hallinta alkoi löytyä, ja parhaimmillaan melominen oli meditatiivista lipumista kauniissa maisemissa.

Reissu oli itselleni ensimmäinen Repovedelle, mutta ei todellakaan viimeinen. Seuraavaksi aion mennä tutustumaan vaellusreitteihin, ja haluan ehdottomasti mennä uudestaan myös melomaan.

Vakaudestaan huolimatta selfieiden otto kajakissa jännitti aina vähän. Kännykkä kannattaa säilyttää vedenpitävässä pussissa.

Mitä pakata mukaan melontavaellukselle?

Kamppeista ainakin tärkeimmät ja kuivana pidettävät kannattaa pakata vedenkestäviin dry bageihin. Vaikka kajakin tavaraloostereissa onkin vedenpitävä kansi, pääsee vettä helposti sisään kaiken säätämisen yhteydessä.  Omista tavaroistani valtaosa oli pienissä dry bageissa (isojen mallailu säilytystiloihin on vaikeampaa), ja makuupussin olin sulkenut jätesäkkiin. Teltan sijaan päätimme nukkua riippumatoissa, joille paikkoja löytyi hyvin ainakin Lapinsalmen ja Karhulahden leiripaikoilta.

Repovedellä on muutama kaivo, joista täyttää vesivarannot, mutta kaivot eivät ole aivan rantautumispaikkojen yhteydessä Määkijää lukuun ottamatta (esimerkiksi Karhulahden rantautumispaikasta on reilu kilometri Olhavan kaivolle). Itselläni oli mukana kahden litran juomarakko (jonka kiinnitin kajakin kannelle) sekä kolme litran pulloa vettä, jottei joka välissä tarvitsisi miettiä kaivokeikkaa.

Seikkailuviikareilta saa mukaan kartan, joka tosin on niin viitteellinen, että kannattaa printata ja laminoida mukaan esimerkiksi Tervarummun melontakartta (minä tosin en tällaisesta ennakkovalmistautumisesta voi ottaa kunniaa, vaan kiitos kuuluu Aikulle).

Maisemahotellini Karhulahdella.

Kajakin vuokraaminen Repovedellä

Kajakkeja, inkkarikanootteja ja muita vesikulkupelejä saa vuokrattua Seikkailuviikareilta. Kajakkien tukikohta on Hillosensalmella, kanootteja saa myös Lapinsalmelta.

Yksikkökajakin vuokra oli 40 euroa päivältä, ja varaus tehtiin netissä. Hillosensalmella on parkkipaikkoja, joten auton saa jätettyä aivan rannan tuntumaan. Itse pakkasimme kajakit niiden säilytyskontin vieressä ja kärräsimme ne muutaman sadan metrin matkan vesille, mutta fiksumpaa olisi kärrätä kajakki tyhjänä aivan rantaan ja täyttää kulkupeli tavaroilla vasta aivan rannan tuntumassa olevalla parkkipaikalla.

Hienoista päänvaivaa tuotti se, että kulkupeli piti palauttaa aamukymmeneltä, minkä takia viimeinen melontapäivä pitää aikatauluttaa tarkkaan. Ellei halua lähteä aamulla aivan superaikaisin liikkeelle, on ainoa järkevä yöpymispaikka Karhulahdella, josta on vajaan tunnin melontamatka Hillosensalmelle. (Tosin kuulemma ei-sesonkiaikaan palautusajasta voidaan neuvotella, kun kajakit eivät ole lähdössä vesille heti uudelleen.)

Vuokrakajakki oli aiempia kokeilemiani kajakkeja leveämpi ja vakaampi. Kajakin mukana tulee pelastusliivit, aukkopeite ja äyskäri, mutta omaa narua kannattaa olla mukana, jotta kajakin saa kätevästi uitettua laituriin rannasta.

RSS
Facebook
Facebook
Instagram