Marrasputki tähän asti: valoa kohti

Viikon verran marrasputkea takana. Mikä meininki?

Tänäkin vuonna olen hämmentynyt siitä, miten henkisesti helppoa joka päivä juokseminen on. Harvemmin juokseminen on niin paljon vaikeampaa!

Tätä kirjoittaessa lenkkejä on takana kahdeksan. Kaksi niistä ovat ylittäneet vaaditut 25 minuuttia, muuten olen vetänyt minimeillä.

Puolet lenkeistä olen juossut päivällä ja puolet illalla. Yritän painottaa päiviä jotta saisin samalla valohoitoa irl. Kahdesti on tainnut sataa, lumet ovat olleet vähissä. Viime vuonna oli toisin.

Kuvien teemaksi valikoitui valo. Se oli joko vahinko, tai sitten tiedostamaton tahallisuus. Samapa tuo, näinä aikoina on huomattava jokainen valonsäde ja -häivähdys.

Ensimmäiset fyysiset muutokset näkyivät kolmantena päivänä. Peppuni oli kuulemma “ylempänä”. Tämä selvä. Seuraavat huomasin tänään itse: etureiden lihakset erottuvat selvemmin, ja mikä parasta, verisuonet ovat nousseet näkyviin. Mistään ei tule yhtä terve ja elossaoleva olo kuin siitä, että verisuonet tulevat esiin! (Minulla on laskimovaivoja ja paha sukurasite, joten näkyvät suonet suorastaan uhmaavat kuolemaa mielessäni!)

Viimeisenä omituisena huomiona: miehet ovat sekaisin. Kahdeksasta lenkistä kahdella on huudeltu perään ja yhdellä tultu tekemään tikusta asiaa. Yhdellä sitten vielä enemmän: Menin lenkin päätteeksi kauppaan ostamaan ruokaa ja kakruille karkkia. Miesmyyjä katseli pitkään. Kun lähdin kaupasta, mies seurasi ulos ja bussipysäkille asti. Halusi antaa puhelinnumeronsa. Kun se on tällaista juoksutrikoissa, niin mitä kävisi jos pukisin kellohameen?!

RSS
Facebook
Facebook
Instagram

Previous

Naiset elämänsä heilimöinti-iässä

Next

Yksi arkipäivä eli #myday

3 Comments

  1. SannaN

    Treenien jälkeinen kauppareissu hyvin rähjäisenä ja hikisenä onkin uhkan sijasta mahdollisuus 😀

    • Sofia

      No en mä nyt tiedä, lähempänä uhkaa toi oli ? Kuikuilin ihan hädissäni että eikö se bussi jo tule, kun oli jotenkin tosi vaikea sanoa että en mä halua sun numeroasi kiitti vaan…

  2. Katharina

    Heippa Sofia! Luin blogiasi ja jäin miettimään marrasputkea. Hauska idea. Marraskuu kun on niin ankeaa aikaa, että positiivisuutta on vaikea pitää yllä, mutta ei haluaisi antaa ankeudelle periksi. Lähdin sitten työstämään ideaa itselleni sopivaksi (juoksu kun ei ole oikein mun juttu). Kehitin siitä seuraavanlaisen version: Marrasputki on sellainen putki, jossa tehdään marraskuun ajan joka päivä jotain fyysisesti piristävää tai kehoa hellivää sekä iloa tuottavaa. Tällä tavalla pääsee marraskuun yli positiivisessa vireessä eikä ankeutta niin huomaa. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa jumppaa/salia/lenkkiä/palauttavaa liikuntaa tai mitä vaan keksii. Huom. suklaa ei ole vaihtoehto tässä 😉 Hyvin on alkanut minunkin marrasputkeni vetämään!
    Kiitos kivasta ideasta! Hyvää marraskuun jatkoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén