Palataan takaisin Lappiin ja seuraavaan retkipäivään, jolloin karkasimme naapurituntureille.

Lapin-reissussamme oli yksi toistuva piirre: tietoa ja ehdotuksia kivasta puuhasta oli todella vaikea saada. Viralliset saitit totta kai yrittävät saada ihmiset pysymään oman tunturin ja keskuksen ympäristössä, ja muu tieto on sitten netissä levällään. Usein meille valiteltiin kysyessämme, että ei voi oikein tehdä mitään, kun ei vielä ole rinteitäkään auki. Höpön höpön!

Keron huippua lähestyessä tuuli alkoi yltyä. Reittimerkit olivat jäätyneet hienosti.

Yhden parhaista vinkeistä saimme sattumalta Levin Zero Pointin suksi- ja fillarivuokraamon mainiolta myyjältä, joka vinkkasi, että vajaan tunnin ajomatkan päässä olisi Pallastunturi. Ei muuta kuin seuraavana aamuna auto käyntiin ja kohti Pallasta! Googletellessa selvisi, ettei ole yhtä ainoaa Pallastunturia, vaan Pallastunturit ovat itse asiassa seitsemän tunturikeron sarja. Edellispäivän Kätkätunturin-reissusta viisastuneena varasimme runsain mitoin eväitä mukaan.

Jätimme auton Pallastunturin luontokeskukselle (joka hämmästykseksemme on auki ympäri vuoden). Olimme ilmeisesti ainoat, jotka olivat lähteneet tuona päivänä liikenteeseen. Ja ehkä ihan syystä: marraskuinen vaellusretki ei ehkä ole kaikkien mielestä ideaaliympäristö lähteä ulkoilemaan Lapissa. Tuore, tuulen mukana kinostunut lumi ulottui välillä reiteen saakka, ja jalan alla saattoi olla kiviä tai niiden rakosia. Ensimmäisen ylämäen tarpomiseen meni reilusti yli tunti. Mutta jestas oli mahtavaa! Aurinko paistoi, maisemat olivat kauniita, lumessa oleminen tuntui ihanalta, hiki oli jumalaton. Ylempänä Taivaskerolla oli huono näkyvyys ja jäätävä tuuli, joten päätimme lyhentää yhdeksän kilometrin reissumme yhden tunturin huiputtamiseen kolmen sijaan, jotta paukkuja riittäisi seuraavankin päivän ohjelmanumeroihin.

Pro tip tunturiin: Alle merinovillaa, päälle kuorta, kiivetessä tulee hiki. Reppuun untuvatakki, sillä ylhäällä tulee kylmä! Reppu ja takki Haglöfs, merinovillainen putkihuivi Bergans, fleecevuorillinen pipo Halti (tuotteet saatu).

Takaisin luontokeskukselle päästyämme huomasimme, että emme olleet enää ainoat ihmiset mestoilla: näimme muutaman mimmin, jotka laittoivat lumikengät jalkaan (olisipa meilläkin ollut) ja sukset selkään ja lähtivät tuntureille. Siinä yksi asia, jonka kokeminen jäi tällä kertaa väliin, mutta jota ehdottomasti aion lähteä kokeilemaan pohjoiseen jossakin välissä.

Lue aikaisemmat osat täältä:
Päivä 1: Fatbikella Levin ympäri
Päivä 2: Kätkätunturille ja ensilumen ladut

RSS
Facebook
Facebook
Instagram